Toivo Alavirta

Wikipedia

Toivo Villiam Alavirta (sukunimi aikaisemmin Ahlström) (27. kesäkuuta 1890, Tammela – 1937 jälkeen, Ustjbymlag, Kotlasin alue, Neuvostoliitto) oli toimittaja ja sosialidemokraattien kansanedustaja joka siirtyi kansalaissodan jälkeen Venäjälle ja kuoli 1930-luvun lopulla Stalinin puhdistuksissa.

Alavirran vanhemmat olivat tehtaantyömies Kasimir Ahlström ja Henriika Flink. Hän kävi kansa- ja kauppakoulun ja työskenteli sitten kirjanpitäjänä Oy Finlayson Ab:n Forssan tehtailla ja oli Hämeen voiman Forssan osaston toimittajana vuoteen 1918 saakka. Hän oli SDP:n kansanedustajana 1917 edustaen Hämeen läänin eteläistä vaalipiiriä.

Suomen sisällissodan aikana Alavirta toimi Hämeen läänin rahaston virkamiehenä ja siirtyi sodan jälkeen Venäjälle toimien siellä Buin siirtolan konttoripäällikkönä. Myöhemmin Alavirta työskenteli Suomalaisen kustannusosuuskunta Kirjan johtajana ja Vapaus-lehden toimituskollegion jäsenenä Petroskoissa. Vuonna 1927 hänestä tuli Karjalan Keskustoimeenpanevan komitean puheenjohtaja ja Santeri Nuortevan suosituksella hän muutti Karjalaan. Karjalassa Alavirta oli Punainen Karjala-lehden toimittajana, 1931 NKP:n Uhtuan piirikomitean sihteerinä ja 1935–1937 Petroskoin neuvosto-ja puoluekoulun johtajana. Viimeksi ennen pidätystään Alavirta oli suksitehtaan työläisenä.

Alavirta pidätettiin 23. elokuuta 1937 syytettynä vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta toiminnasta. Hän sai 8 vuoden tuomion ja passitettiin suorittamaan sitä Kotlasin rautatiesolmun lähellä olleeseen Ustjbymlag-leirille. Alavirta kuoli tällä leirillä. Hänen maineensa palautettiin 1955.

Alavirta oli naimisissa Hanna Andersonin (s. 1894) kanssa ja heillä oli poika ja tytär.