Teokratia
Wikipedia
| Valtiomuodot |
|---|
|
Tämä artikkeli on osa |
|
| muokkaa |
Teokratia (kr. θεοκρατια) tarkoittaa kirjaimellisesti jumalan valtaa. Nykyään sillä monesti tarkoitetaan hallitusmuotoa, jossa uskonnollisilla johtajilla on suurin päätösvalta. Hyvä esimerkki teokraattisesta valtiosta on paavin johtama Vatikaanivaltio.
[muokkaa] Käsitteen tausta
Ensimmäinen tunnettu teokratian käsitteen käyttäjä oli Josephus (Josefus Flavius) 100-luvun lopulla. Josephus kertoi teokratian olevan juutalaisten luonnollinen valtiomuoto ja rinnasti käsitteen demokratiaan, monarkiaan ja oligarkiaan, jotka hän näki vieraiden kansakuntien keksintöinä. Kauan käsitteellä viitattiinkin ennen kaikkea vain Vanhan testamentin ajan juutalaisuuteen.
Laajempaan käyttöön käsite levisi Hegelin kuvattua sillä itämaisen sivilisaation despoottista varhaisvaihetta, jossa valtiota ja uskontoa ei rajattu erilleen. Hegeliä seuraillen on tähän päivään saakka ollut tyypillistä kuormittaa teokratian käsitettä valistukselle vastakkaisilla sivumerkityksillä. Hegelin jälkeen käsitteellä on viitattu hyvin monenlaisiin yhteisöihin inka-valtakunnasta Savonarolan Firenzen kautta nykyajan Iraniin.
[muokkaa] Teokratian käsitteen sosiologiset käyttöyhteydet
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Kuten käsitehistorian kannaltakin on johdonmukaista, juutalaisia yhteisöjä on usein nimitetty teokraattisiksi. Tyypillisessä teokratian käsitemääritelmässä Vanhan testamentin ajan juutalaisuus liitetään Josephusta seuraillen käsitteen piiriin. Siitä, mitkä varhaisen juutalaisuuden vaiheet pitäisi lukea teokraattisiksi, tulkitsijat ovat eri mieltä. Esimerkiksi Websterin sanakirja mainitsee nimenomaan kuningaskuntaa edeltäneen Israelin teokraattisena. Sen sijaan teossarjassa The Encyclopedia of Religion esitetään muinaisen Israelin olleen teokraattinen lähestulkoon koko kehityskaarensa ajan, monarkian aikaa myöten. On myös keskusteltu siitä, soveltuuko käsite kuvaamaan keskiajan rabbiinista juutalaisuutta.
Reformaatiota edeltävistä kristillisistä yhteisöistä nimetään teokraattisiksi erityisesti kreikkalaiskatolinen Bysantti, katolinen Kirkkovaltio sekä keskiajan katoliset valtiot yleensä. Reformaation jälkeistä aikaa käsiteltäessä tutkimuskirjallisuudesta löytyy teokratioita lähinnä protestantismin puolelta. Calvin seuraajineen on erityisenä silmätikkuna.
Etenkin uudemmassa sosiologisessa kirjallisuudessa teokraattisiksi kutsutaan silmiinpistävästi eniten muslimienemmistöisiä yhteisöjä. Ylipäätään teokratian käsitteen käytännön sovellutuksista on käyty eniten keskustelua nimenomaan islamin tutkimuksen yhteydessä. On kiistelty siitä, onko islam luonnostaan teokraattinen vai ei – yleensä määrittelemättä teokratian käsitettä selkeästi. Varhaisen islamin edustamaa myyttistä ideaaliyhteisöä nimitetään usein teokratiaksi. Nykyisiä muslimivaltioita, kuten Irania, Saudi-Arabiaa sekä taliban-johtoista Afganistania teokraattisiksi kutsuttaessa sanaan liittyy yleensä vahvasti negatiivinen arvolataus: teokratia assosioituu islamismiin, joka puolestaan assosioituu väkivaltaan, tiukkaan yhteiskunnalliseen säätelyyn sekä Hegelin jalanjäljissä takapajuisuuteen. Vaikka osa islamin tutkimuksen ympärillä tapahtuvasta teokratian käsitteen käytöstä on asiallista, etenkin silloin, kun käsitellään nykyajan muslimivaltaisia valtioita, käsite kerää ylleen paljon suuremman tunteiden kuorman kuin sen analyyttinen selkäranka kestää.
Itä-Aasian uskontoihin teokratian käsitteellä viitataan vain satunnaisesti. Poikkeuksena tästä on Tiibetin lamalaisuus, joka mainitaan toistuvasti esimerkkiteokratiana. Aasian muinaisia keisarikuntia Kiinaa ja Japania puolestaan kutsutaan teokratioiksi siinä missä Lähi-idän ja Amerikankin varhaisia sivilisaatioita.
Sen lisäksi, että teokratioiksi on määritelty yhteisöjä eri puolilta maailmaa, on teokratian käsite tutkimuksessa liitetty toistuvasti orgaaniseksi osaksi fundamentalistista ajattelua. Vaikka tämä käsiteyhdistelmä helposti sisältääkin samankaltaisia latauksia kuin ne, joita muodostuu puhuttaessa islamilaisesta teokratiasta, on yhdistämistä onnistuttu tekemään myös kiihkottomasti ja hedelmällisin tuloksin.
