Teksasinkalkkarokäärme
Wikipedia
| Teksasinkalkkarokäärme | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Crotalus atrox Baird & Girard, 1853 |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Teksasinkalkkarokäärme (Crotalus atrox).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Ruskeaa nahkaa kirjavoittavat vaaleareunaiset vinoneliömäiset kuviot. Kalistin muodostuu kartiomaisista, osaksi päällekkäisistä sarveistuneista renkaista. Kun käärme värisyttää häntäänsä, renkaista lähtee kaliseva ääni.
Yläleuassa sijaitsee kaksi pitkää ja kaarevaa, tiehyeellistä myrkkyhammasta. Ne ovat painautuneet vasten kitalakea ja tulevat esiin vasta, kun käärme aikoo purra.
Pituus: Enintään 2 m Paino: 6-7 kg
[muokkaa] Levinneisyys
Teksasinkalkkarokäärmeen voi kohdata USA:n lounaisosissa sekä Meksikon pohjois- ja keskiosissa.
[muokkaa] Elinympäristö
Aavikot, pensasmaat, preeriat ja vuoriseudut.
[muokkaa] Ravinto
Teksasinkalkkarokäärme pyydystää pieniä nisäkkäitä, lintuja ja sammakoita. Se syö kerran joka toinen tai kolmas viikko. Käärme pystyy paikantamaan lämminverisen uhrinsa pilkkopimeässä päänsä aistinkuoppien avulla. Kyseessä ovat eläinkunnan lämmölle herkimmät elimet. Myrkkynsä ruiskutettua käärme odottaa uhrin menehtymistä. Myrkky vaikuttaa verenkiertoelimistöön ja kudoksiin. Se myös helpottaa ruoansulatusta.
[muokkaa] Uskomuksia
Delaware-intiaanien tarustossa kerrotaan pikkupojasta, jolla oli lempilelunaan ontosta kurpitsasta ja pähkinöistä valmistettu helistin. Kun uhkaava käärme ryömi pojan telttaan, hän heitti lelunsa sen suuhun puolustautuakseen, ja siitä päivästä lähtien kalistin on varoittanut kalkkarokäärmeen tulosta.
