Teknistieteelliset yliopistotutkinnot
Wikipedia
Teknistieteellisiä yliopistotutkintoja Suomessa ovat:
- tekniikan kandidaatti tekn.kand., TkK, engl. Bachelor of Science (Technology) / (Architecture), B.Sc. (alempi korkeakoulututkinto)
- diplomi-insinööri dipl.ins., DI, engl. Master of Science (Technology), M.Sc. (Tech.) (ylempi korkeakoulututkinto)
- arkkitehti arkkit, engl. Master of Science (Architecture), M.Sc. (Archit.) (ylempi korkeakoulututkinto)
- maisema-arkkitehti maisema-arkkit, engl. Master of Science (Landscape Architecture), M.Sc. (Landscape Archit.) (ylempi korkeakoulututkinto)
- tekniikan lisensiaatti tekn. lis, TkL, engl. Licentiate of Science (Technology) / (Architecture), Lic.Sc. (tieteellinen jatkotutkinto)
- tekniikan tohtori tekn. toht., TkT, engl. Doctor of Science (Technology) / (Architecture), D.Sc. (tieteellinen jatkotutkinto)
Tekniikan lisensiaatin ja tohtorin jatkotutkintoja ovat suorittaneet diplomi-insinöörien lisäksi myös monet pohjakoulutukseltaan luonnontieteellisen alan filosofian maisterit (FM).
Tekniikan ylioppilas on diplomi-insinööriopiskelijasta käytetty nimitys. Se ei siis ole tutkinto. Arkkitehdiksi tai maisema-arkkitehdiksi opiskelevaa voidaan vastaavasti kutsua arkkitehtuurin ylioppilaaksi tai arkkitehtiylioppilaaksi, mutta virallisissa asiakirjoissa heistäkin käytetään nimitystä tekniikan ylioppilas. Katso myös teekkari.
Historiallinen teknistieteellisen korkeakoulututkinnon nimi on myös insinööri. Aikoinaan Teknillinen korkeakoulu oli Suomen ainoa tekniikan alan koulutusta antava oppilaitos, ja diplomi-etuliite tuli käyttöön vasta kun insinöörejä alettiin kouluttaa myös opistoasteella (nyk. ammattikorkeakoulu). Toinen jo 1930-luvulla pois jäänyt teknistieteellinen korkeakoulututkinto on maanmittari. Nykyään alalle valmistuu maanmittaustekniikan diplomi-insinöörejä.
