Taistelukenttä

Wikipedia

Taistelukenttä tai taistelutanner on taistelun "näyttämö", alue, jolla taistelu aseellisten joukkojen välillä käydään. Kentiksi voidaan nykyisessä merkityksessä kutsua muitakin taistelupaikkoja kuin avomaita, esimerkiksi metsiä, vuoristoseutuja tai kaupunkeja. Sana taistelukenttä tulee kuitenkin siitä, että muinoin ja vielä Napoleonin sotienkin aikaan monet taistelut pyrittiin käymään melko tasaisilla avomailla eli kentillä tai tanterilla. Tällaisia olivat esimerkiksi kedot, niityt, pellot, nummet, arot ja aavikot. Näkyvälla paikalla tapahtuvassa "avoimessa" taistelussa oli usein pitkälti kyse kunnian ja näyttävyyden tavoittelusta ja perinteen seuraamisesta, mutta jossain tapauksessa kyseessä saattoi olla myös taktinen valinta. Usein avomaalla yllätyksellisyys oli vähäisintä, ja tähän pyrittiinkin. Yllätyksellisyys katsottiin petoksellisuudeksi, ja sen käyttäjät kunniattomiksi tai pelkureiksi. Myös suojautuminen metsään tai linnakkeeseen oli joissain tapauksissa pelkuruutta. Avotaistelut olivat varsinkin ratsuväen ja muun raskaan kaluston eduksi. Avomaasto korostaa myös aseteknisen kehittyneisyyden eroa, sillä esimerkiksi usein kehittyneempi ampuma-ase ampuu kauemmaksi.

Suomalaisessa vanhassa kansanperinteessä taistelutantereita kutsutaan esimerkiksi sotikedoiksi, sotikeroiksi, toratantereiksi tai tappotantereiksi. Luuvaloa, eräänlaista kipua, käsketään loitsuin poistumaan ihmisten jäsenistä ja menemään sen sijaan suurille sotikedoille ja miestentappotanterille, joilla sille on riittävästi luuta ja lihaa purtavaksi.