Tšingiz Aitmatov
Wikipedia
Tšingiz Aitmatov (kirgiisiksi Чынгыз Айтматов, 12. joulukuuta 1928 – 10. kesäkuuta 2008 Nürnberg) oli Kirgisian tunnetuin kirjailija. Hän opiskeli eläinten hoitoa, ja hän kuvaa kirjoissaan usein ihmisten ja eläinten välisiä suhteita. Hän kirjoitti sekä venäjäksi että kirgiisiksi. Aitmatovin tunnetuin teos on Hyvästi, Gulsary vuodelta 1966. Hänen teoksensa Ensimmäinen opettaja filmattiin, ja siitä tuli neuvostoelokuvan klassikko.
Hän lähti opiskelemaan karjataloutta Frunzeen, mutta opinnot vaihtuivat kirjallisuuteen Maksim Gorki -instituutissa Moskovassa. Opistojensa jälkeen hän työskenteli kahdeksan vuotta Pravdassa. Hänen ensimmäiset teoksensa julkaistiin 1952 venäjäksi ja 1954 kirgiisiksi. Aitmatov palkittiin 1963 Leninin palkinnolla ja Hyvästi, Gulsarysta valtionpalkinnolla.
Aitmatov oli Kirgisian suurlähettiläänä Euroopassa, Natossa ja Unescossa ja toimi ennen kuolemaansa Kirgisian suurlähettiläänä Belgiassa. Hänen poikansa Askar Aitmatov oli myöhemmin Kirgisian ulkoministeri.
Aitmatov kuoli 10. kesäkuuta 2008 79-vuotiaana.[1]
[muokkaa] Suomennettuja teoksia
- Džamilja (1958, suomeksi 1963)
- Punahuivinen poppelini (1961, suomeksi 1963)
- Balladi ensimmäisestä opettajasta (1962, suomeksi 1963)
- Hyvästi, Gulsary (1966, suomeksi 1973)
- Valkoinen laiva (1970, suomeksi 1972)
- Varhaiset kurjet ja muita novelleja (1975, suomeksi 1976)
- Kirjavan koiran kukkula (1977, suomeksi 1978)
- Eikä päivä pääty (1980, suomeksi 1981)
- Mestauslava (1986, suomeksi 1988)
- Teokset 1 (suomeksi 1987)
- Teokset 2 (suomeksi 1988)
- Teokset 3 (suomeksi 1989)
- Eikä päivä pääty (Tšingiskaanin valkea pilvi) (laajennettu versio aikaisemmasta teoksesta, suomeksi 1990)
