Täplärapu
Wikipedia
| Täplärapu | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Pacifastacus leniusculus (Dana, 1852) |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
Täplärapu (Pacifastacus leniusculus) on Pohjois-Amerikasta peräisin oleva rapulaji, joka tuotiin 1960-luvulla Ruotsiin ja Suomeen korvaamaan rapuruton tuhoamaa alkuperäistä jokirapukantaa. Täpläravun alkuperäinen elinalue on Kalliovuorten länsipuolella, etenkin Oregonin ja Washingtonin osavaltioissa. Pohjolaan täplärapu tuotiin Kalifornian ja Nevadan rajamaastossa olevasta kirkasvetisestä Tahoe-järvestä, jonka kanta on peräisin usean eri alueilta tuodun rapukannan istutuksista.
Täpläravulla on suuremmat ja pulleammat sakset kuin jokiravulla, ja täpläravun kuori on myös sileämpi. Saksen hangassa on useimmiten vaalea tai sinertävä täplä, josta laji on saanut nimensä. Molemmat lajit kasvavat suunnilleen samanmittaisiksi.
Kuten muutkin Eurooppaan tuodut amerikkalaiset rapulajit myös täplärapu sietää rapuruttoa, mutta kantaa sitä. Useimmat täplärapukantamme ovat rapuruton kantajia. Tavallisimmin 5–20 prosentissa yksilöistä on havaittavissa pieniä mustia tai tummanruskeita laikkuja, ns. melanisoituneita alueita. Yleisimmin nivelkohdissa sijaitsevat laikut ovat seurausta ravun puolustusjärjestelmän toiminnasta, näin rapu estää ruttosienen leviämisen muualle elimistöönsä. Ruttoa kantavan täpläravun pääseminen jokirapuveteen johtaa jokirapujen sairastumiseen rapuruttoon ja joukkokuolemaan.
Täpläravun yksilönkehitys on lähes kaksi kertaa nopeampi kuin jokiravun. Esimerkiksi vuonna 2003 kuoriutuneet poikaset ovat pääosin pyyntikokoisia rapuja kesien 2005 ja 2006 ravustusaikana, kun jokiravut saavuttavat vastaavan koon vuosina 2008–2012. Vaikka molemmat rapulajit viihtyvät monenlaisissa vesissä, täpläravulle ihanteellisimpia elinympäristöjä ovat suuret, kivikkoiset tai kiinteäpohjaiset järvet, kun jokirapu puolestaan suosii virtavesiä. Tyypillinen syvyys on 0,5–4 m, mutta hyviä täplärapusaaliita on mahdollista saada yli kymmenenkin metrin syvyydestä, jos siellä vain on ravuille kelvollisia pohjia.
[muokkaa] Ravustusvinkkejä
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Wikipedia ei ole ohjekirja, voisi soveltuvilta osin erottaa omaksi artikkelikseen (koskeehan tämä jokirapuakin) |
- Täplärapu on aggressiivinen
- Täpläravut lähtevät liikkeelle myöhemmin kuin jokiravut
- Isot ravut ovat pehmeäkuorisia pidempään kuin pienet - joten ne vahingoittuvat sumpussa helpommin
- Sumppuruuaksi käy myös kaurapuuro
- Katiska rantavedessä sopii joskus myös ravunpyydykseksi
- Rapuja pyydetään merralla, jossa on syöttinä pienikin, tuore tuoksuva kalanpala, mieluiten oman järven sintti.
- Ravustusta on monin paikoin säädelty rapuruton takia. Lupakäytäntöä on kiristetty niillä alueilla, joilla rapurutto tuhosi alkuperäisen jokirapukannan.
- Rapuja voi säilöä sumpussa, ja ruoaksi tulee antaa vain vihanneksia, kuten porkkanaa ja nokkosen lehtiä. Ei siis kaloja rapusumppuun!
