Syvyyspommi
Wikipedia
Syvyyspommi on vanhimpia sukellusveneiden torjunnassa käytettäviä aseita. Se on yleensä lieriön muotoinen ja sisältää räjähdysainetta ja sytyttimen, joka on säädetty laukeamaan tietyssä syvyydessä. Syvyyspommeja voidaan pudottaa sekä laivoista että lentokoneista.
Lentokoneesta pudottaminen on suomalainen keksintö; keksijä oli ilmavoimien kapteeni, Mannerheim-ristin ritari Birger Ek vuonna 1942; hän havaitsi, etteivät tavalliset lentopommit pystyneet venäläisten sukellusveneiden vahvoihin painerunkoihin. Eräs laivaston upseeri kertoi hänelle syvyyspommeista ja monen mutkan jälkeen niitä saatiinkin käyttöön. Keksintö oli alusta alkaen menestys; Suomesta se levisi pian ulkomaillekin.
Pienikokoisia ammuksen muotoisia syvyyspommeja kutsutaan syvyysammuksiksi; ne laukaistaan yleensä ryhmittäin erityisestä heittimestä, jota kutsutaan nimellä "Siili". Ensimmäinen tällainen tuli Suomeen fregatti Matti Kurjen mukana; tässä aluksessa laitteisto oli brittiläiseen tapaan keulassa.
Sittemmin tällaisia syvyysammusheittimiä oli ainakin Tykkivene Karjalassa. Normaalitilanteessa heittimet olivat aluksen sisällä huoltotilassa, ja toimintaa varten ne työntyivät laivan keskikyljen aukoista lavetilla ulos laukaistaviksi.
Monissa aluksissa on myös pieniä käsiheitteitä. Puolen kilon painoiset miehistön heittämällä levittämät syvyysanturilla varustetut räjähdyspanokset on tarkoitettu sukeltajien torjuntaan. Rauhan aikana näillä panoksilla voidaan myös varoittaa tunnistamatonta sukellusvenettä ja ilmoittaa että piileskelevä alus on havaittu.
Syvyyspommeilla hyökättäessä sukelluksissa olevan maalin kimppuun käytetään useampia aluksia, joista yksi mittaa maalin paikkaa, ja tarkkailee hyökkäyksen tehoa samalla kun muut alukset tekevät maalin yliajoja ja pudottavat syvyyspommeja. Tällöin maalin tarkkailu on helpompaa, ja sukelluksissa olevan aluksen on vaikeampi päästä karkuun maalia osoittavalta alukselta. Tällainen toimintamalli vaatii tietysti useamman aluksen osaston yhteistoimintaa. Vedenalaisen maalin kimppuun voi toki hyökätä yksittäinenkin alus, jolla on syvyyspommeja ja oma maalinosoitusjärjestelmä vedenalaisille kohteille.
Lisäksi on olemassa lentosyvyyspommeja: ne asennetaan lentokoneen ripustimiin jotka voivat olla siivissä tai pommikuilussa. Keksintö on suomalainen: sen teki Mannerheim-ristin ritari Birger Ek jatkosodan aikana havaitessaan etteivät pienet lentopommit pystyneet sukellusveneiden vahvoihin painerunkoihin; hän kuuli meriupseeriystävältään syvyyspommeista ja sai hankittua muutamia. Kokeilujen onnistuttua tieto levisi, ja pian Englannissa kehitettiin varta vasten lentokoneisiin tarkoitettu syvyyspommimalli. Tärkein ero entiseen oli siinä, että näiden pommien laukeamissyvyyden saattoi säätää tarpeen mukaan lennon aikana erillisellä reperterikellolla; suomalaisiin syvyyspommeihin syvyydet laitettiin jo varikolla eikä niitä voinut lennolla säätää.
Keksintö oli avainasemassa, kun Atlantin saattueille järjestettiin Islannista käsin jatkuva lentovartio, ja sillä on merkittävä osuus Atlantin taistelun voitossa.
Nykyisin syvyyspommit ovat hiljalleen syrjäytymässä maalihakuisten torpedojen tieltä. Jotkut valtiot, kuten Suomi ja Iso-Britannia, käyttävät yhä syvyyspommeja, koska tietyissä erikoistilanteessa ne ovat toimivampia. Lentokoneissa ja helikoptereissa käytetään pääasiassa maalinhakuisia suto-torpedoita.
