Sune K. Bergström
Wikipedia
Sune Karl Bergström (10. tammikuuta 1916 Tukholmassa – 15. elokuuta 2004) oli ruotsalainen biokemisti. Hän sai Nobelin lääketieteenpalkinnon vuonna 1982 yhdessä maanmiehensä Bengt I. Samuelssonin sekä brittiläisen John R. Vanen kanssa prostaglandiineihin liittyvistä tutkimuksistaan. Prostaglandiinit ovat kudoshormoneihin kuuluvia tyydyttymättömiä rasvahappoja, joilla on vaikutuksia monien elinten toimintaan.
Bergström väitteli vuonna 1944 Karoliniska Institutetissa Tukholmassa. Vuosina 1969-1977 hän oli saman laitoksen rehtori.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Elämäkerta Nobelprize.com
1976: Blumberg, Gajdusek | 1977: Guillemin, Schally, Yalow | 1978: Arber, Nathans, Smith | 1979: Cormack, Hounsfield | 1980: Benacerraf, Dausset, Snell | 1981: Sperry, Hubel, Wiesel | 1982: Bergström, Samuelsson, Vane | 1983: McClintock | 1984: Jerne, Köhler, Milstein | 1985: Brown, Goldstein | 1986: Cohen, Levi-Montalcini | 1987: Tonegawa | 1988: Black, Elion, Hitchings | 1989: Bishop, Varmus | 1990: Murray, Thomas | 1991: Neher, Sakmann | 1992: Fischer, Krebs | 1993: Roberts, Sharp | 1994: Gilman, Rodbell | 1995: Lewis, Nüsslein-Volhard, Wieschaus | 1996: Doherty, Zinkernagel | 1997: Prusiner | 1998: Furchgott, Ignarro, Murad | 1999: Blobel | 2000: Carlsson, Greengard, Kandel
Nobelin lääketieteen palkinto 1951–1975 · Nobelin lääketieteen palkinto 2001–
