Skeptikot

Wikipedia

Skeptikot olivat hellenistisen filosofian koulukunta antiikin Kreikassa. Skeptisismi vaikutti antiikin filosofiassa sekä niin sanottuna pyrrhonlaisena skeptisisminä että niin kutsuttuna akatemialaisena skeptisisminä.^[1]

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Filosofia
3 Filosofit
4 Viitteet
5 Lähteet
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Ensimmäisenä skeptikkona pidetään yleensä Pyrrhonia. Hänen kerrotaan matkustelleen ja opiskelleen aina Intiassa saakka, ja hän perusti koulukunnan nimeltä pyrrhonismi. Pyrrhon esitti, että filosofiassa tulisi omaksua ”käytännöllisen skeptisyyden” asenne tietoa kohtaan. Hänen skeptisyydessään keskeistä olivat näkemys asioiden tavoittamattomuudesta ja kannanotoista pidättäytyminen. Pyrrhon katsoi, että kaikki käsitykset olivat vain seurauksia tavoista ja tottumuksista.^[2] Pyrrhon katsoi, että onnellisuus riippuu luonnosta, mutta koska luonnosta ei voida tietää mitään, mikään luonnossa ei ole itsessään hyvää eikä pahaa. Pyrrhon edelsi ajallisesti stoalaisia ja epikurolaisia, ja samoin heidän ajatuksiaan perusteettomien mielipiteiden ja tunteiden hylkäämisen ja mielenrauhaan pyrkimisen osalta.^[3]

Platonin Akatemiaan kuuluneet Arkesilaos ja Karneades puolestaan kehittivät teoreettisemman lähestymistavan, jossa ehdottoman totuuden ja epätotuuden käsitteet kiellettiin kokonaan. He arvostelivat kaikkea dogmatismia, erityisesti stoalaisia, väittäen, että täydellistä varmuutta totuudesta ei voida saavuttaa. Akateemisen skeptisyyden lähtökohtana oli Sokrateen henkilöstä tehty tulkinta: akateemiset skeptikot katsoivat, että Sokrates katsoi ”tietämättömyyttään” korostaessaan, ettei mitään voida tietää. Näin myöhempi Akatemia tulkitsi hänet skeptikkona. Arkesilaos halusi korvata edeltäneen Akatemian dogmaattisen platonismin skeptisismillä, jonka esikuvaksi hän laittoi juuri Sokrateen. Hänelle skeptisismillä oli siveellinenkin puoli: viisaan tuli pidättäytyä arvostelmista.^[3]

Ainesidemos kirjoitti laajan yhteenvedon Pyrrhonin opetuksista. Hänen lisäkseen Herakleitoksen ajattelu vaikutti skeptiseen ajatteluun. Antiikin ajan parhaiten tunnettu skeptikko on kuitenkin Sekstos Empeirikos, joka kokosi yhteen kaikki aiemmat skeptisen koulukunnan opetukset, myös Ainesidemoksen edeltäneet työt. Hän kehitti ajatustakokemuksestaä totuuden koettelemisen perustana.

[muokkaa] Filosofia

Skeptikoille kaikki väitteet olivat kestämättömiä, koska ne nojasivat väittämiin, joiden totuudesta tai epätotuudesta ei voitu sanoa mitään nojaamatta toisiin väittämiin. Näin väittämien palauttamisen ketju on loputon, koska kaikki väittämät aina riippuvat toisista väittämistä ollakseen tosia. Skeptikot myös sanoivat, etteivät kaksi väittämää voi riippua toisistaan, koska silloin ne muodostavat kehäpäätelmän.

Skeptikoille logiikka oli siis aina riittämätön totuuden mitta, koska se loi aina yhtä paljon uusia ongelmia kuin väitti ratkaisevansa. Totuuden ei kuitenkaan ajateltu olevan välttämättä täysin tavoittamattomissa, vaan ainoastaan sellaista jota ei ollut voitu tavoittaa puhtaimmassa muodossaan. Vaikka skeptikoiden on sanottu kieltäneen totuuden ja sen löytämisen mahdollisuuden, tosiasiassa he olivat siis lähinnä vain kriittinen koulukunta, jonka mielestä logiikan harrastajat eivät olleet löytäneet totuutta.

[muokkaa] Filosofit

Pyrrhonlainen skeptisismi:

Akatemialainen skeptisismi:

[muokkaa] Viitteet

↑ "Ancient Greek Skepticism", Internet Encyclopedia of Philosophy
↑ Diogenes Laertios (DL) IX.61
↑ ^3,0 ^3,1 Long 1999

[muokkaa] Lähteet

Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 350-367, 581-588. Suomennos ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3.
Long, A. A. (1999): ”The Socratic Legacy”, teoksessa K. Algra et al. (toim.): The Cambridge History of Hellenistic Philosophy, s. 617-641. Cambridge, 1999.