Severus Kalkaros

Wikipedia

Harry Potter -hahmo
Alan Rickman Severus Kalkaroksen roolissa elokuvassa Harry Potter ja Feeniksin kilta.
Severus Kalkaros
Sukupuoli	Mies
Hiusten väri	Mustat
Silmien väri	Mustat
Tupa	Luihuinen
Ammatti	Taikajuomien (osat 1–5) / Pimeyden voimilta suojautumisen opettaja (osa 6) Tylypahkan koulussa, Tylypahkan rehtori (osa 7)
Syntymäpaikka	Kehrääjänkuja
Lojaalius	Kuolonsyöjät, Feeniksin kilta, Albus Dumbledore
Näyttelijä	Alan Rickman
Ensiesiintyminen	Harry Potter ja viisasten kivi

Severus Tobias Kalkaros (engl. Severus Snape) (9. tammikuuta 1960 – 1. toukokuuta 1998)^[1] on henkilöhahmo englantilaisen kirjailijan J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjasarjassa.

Severus Kalkaroksen vanhemmat ovat Tobias Kalkaros (jästi) ja Eileen Prinssi.

Kalkaros opetti taikajuomia ja pimeyden voimilta suojautumista Tylypahkassa ja suosi selvästi omaa tupaansa Luihuista. Hän toimi myös koulun rehtorina. Kalkaros kuoli Voldemortin käärmeen, Naginin surmaamana vuonna 1998, 38 vuoden ikäisenä.

Sisällysluettelo 1 Kouluaika 2 Kuolonsyöjäksi 3 Harry tulee kuvaan 4 Pitkä haave toteutuu 5 Varjeltua varjellumpi salaisuus 6 Murha - joka ei ollutkaan murha! 7 Kalkaroksen suurin salaisuus 8 Kalkaroksen loppu 9 Apu kuoleman rajalta 10 Erikoinen kiitos jälkeenpäin 11 Viitteet

[muokkaa] Kouluaika

Kalkaros oli jo pienenä poikana parempi pimeyden voimilta suojautumisessa kuin moni muu häntä vanhempi oppilas. Hän oli samaan aikaan koulussa kelmien, eli James Potterin(Sarvihaara), Sirius Mustan(Anturajalka), Remus Lupinin(Kuutamo) ja Peter Piskuilanin(Matohäntä) kanssa, jotka inhosivat Kalkarosta, kiusasivat häntä ja antoivat hänelle lempinimen "Ruikuli" (engl. Snivellus).

Kalkaros osoittautui äärimmäisen huonoksi lentäjäksi, jonka luuta tahtoi heittää selästään; synnynnäinen taitolentäjä James Potter sai tästä lisää pilkanteon aihetta. Tosin Kalkaros - ilmeisesti perinpohjaisella yrittämisellä (Rowling ei kerro tarkemmin) - oppi lentämään jopa niin hyvin että saattoi kerran tuomaroida huispausottelua ensimmäisessä kirjassa. Jamesin - saati sitten Harryn - veroista taitolentäjää hänestä ei kuitenkaan tule.

[muokkaa] Kuolonsyöjäksi

Myöhemmin Kalkaroksesta tuli Lordi Voldemortin kannattaja eli kuolonsyöjä.

Voldemortin kukistuttua kuolonsyöjät saatiin kiinni, jolloin Albus Dumbledore meni hänestä takuuseen ja kertoi tämän olleen Feeniksin killan vakooja jo pitkän aikaa, pelastaen tämän joutumasta Azkabaniin.

Kalkaros on joka vuosi hakenut pimeyden voimilta suojautumisen opettajan paikkaa, mutta Dumbledore ei ole sitä hänelle myöntänyt - ennen kuin viimeisenä elinvuotenaan kuudennessa kirjassa; näin siksi, että pimeyden voimilta suojautumisen opettajan paikka oli kirottu niin, ettei kukaan pystynyt hoitamaan sitä kauempaa kuin yhden lukuvuoden - eikä rehtori halunnut luopua ensiluokkaisesta juomamestarista ennen kuolemaansa, joka kuudennessa kirjassa jo häämötti.

[muokkaa] Harry tulee kuvaan

Kun Harry tulee ensimmäisessä kirjassa Tylypahkaan, Kalkaros näkee hänet vain Jamesin kaksoisolentona. Ja kun Kalkaros kaiken huipuksi näkee, että Harry on jopa isäänsä etevämpikin lentäjä, joka ennenkuulumattomasti valitaan Huispausjoukkueen etsijäksi ensimmäisenä lukuvuotenaan, juomamestarin kauna saavuttaa huippunsa.

Tosin jotkut, kärjessä Remus Lupin, yrittävät tasoitella Harryn katkeruutta; Lupin sanoo esimerkiksi että Kalkaros teki koko kolmannen kirjan ajan hänelle ensiluokkaista sudenmyrkkyjuomaa, jonka ansiosta Lupin oli täydenkuun ajan vain tavallinen susi ilman ihmissuden ominaisuuksia eikä siis kärsinyt tuskia muodonmuutoksestaan; peukaloimalla juomaa Kalkaros olisi pystynyt tekemään paljon pahempia kuin se että lopulta ilmiantoi Lupinin koska halusi tämän työn.

Harryn huomautuksesta että Kalkaros ei uskaltanut peukaloida juomaa Dumbledoren nenän alla Lupin ei perusta mitään: hänen mielestään Harry on vain kerta kaikkiaan päättänyt vihata Kalkarosta koska on perinyt isänsä ja kummisetänsä tunteet tässä suhteessa.

Tämän vuoksi Lupin ei pystynyt kantamaan kaunaa Kalkaroksen jatkuvasta epäoikeudenmukaisuudesta, vaikka se häntä surettikin.

[muokkaa] Pitkä haave toteutuu

Kuudennessa kirjassa Kalkaroksesta tulee lopultakin pimeyden voimilta suojautumisen opettaja. Hän omistautuu tälle työlle yhtä tarkasti kuin edellisellekin.

Hänen tilalleen taikajuomaopettajaksi tulee Horatius Kuhnusarvio, josta myöhemmin tulee Luihuisen tuvan johtaja. Kuudennen kirjan lopussa Kalkaros murhaa professori Dumbledoren ja pakenee Draco Malfoyn ja muiden kuolonsyöjien kanssa pois Tylypahkasta.

[muokkaa] Varjeltua varjellumpi salaisuus

Kirja antaa ymmärtää, että Kalkaros olisikin ollut kaiken aikaa uskollinen Voldemortille, mutta seitsemännen kirjan lopussa Harry sukeltaa Kalkaroksen ajatuseulaan ja saa selville että Kalkaros on tosiasiassa ollut koko ajan uskollinen Dumbledorelle.

[muokkaa] Murha - joka ei ollutkaan murha!

Dumbledoren murhasta paljastuu lopulta erikoinen totuus: kyseessä oli näiden kahden miehen välillä etukäteen sovittu teko, koska Dumbledorella ei muutenkaan olisi elinaikaa kovin paljon jäljellä, niin pahasti oli erääseen hirnyrkeistä eli Lomenin sormukseen liittynyt kirous vammauttanut häntä.

Murhateko ei vahingoittanut Kalkaroksen sielua, koska tappokirouksella tehtynä kuolema oli nopea ja helppo - ja käteen iskeneen kirouksen aiheuttamana se olisi ollut pitkällinen, äärimmäisen tuskaisa ja nöyryyttävä; kyseessä oli siis eräänlainen eutanasia eli armomurha.

Molemmat velhot tiesivät, että palaneen näköiseen käteen lukittu parantumaton kirous vain vahvistuisi ja lopulta tappaisi Dumbledoren äärimmäisen karmivalla tavalla; tämän vuoksi sopimus olikin tehty, ja Dumbledore vielä muistutti siitä viime sanoinaan:

»Severus - minä pyydän!»

- joskin paikalla olijat, niin kuolonsyöjät kuin näkymättömyysviitan alla piileksinyt Harry, Dumbledoren tarkoituksella jäykistysloitsulla kangistama Harrykin kuulivat sanat vain armon aneluna - mikä oli Dumbledoren tarkoituskin; vähät hän välitti siitä mitä viholliset ajattelivat hänestä (oikeastaan hän saattoi ajatella että luulkoon vain häntä raukaksi - sitä varomattomammiksi tulevat!) - ja Harryn taas piti viime hetkeen asti pysyä epätietoisena, koska oikea tieto olisi ollut liian vaarallinen.

Tosiasiassa tällä muistutuksella lupauksesta Dumbledore varmisti, ettei Kalkaroksen sielu vahingoittuisi.

[muokkaa] Kalkaroksen suurin salaisuus

Kalkaros on koko elämänsä, lapsesta asti rakastanut Harryn äitiä, Lily Potteria (o.s. Evans). Hän lupasi Dumbledorelle Lilyn kuoleman jälkeen suojelevansa Harrya Voldemortilta. Hän ei ilmeisesti vannonut asiasta rikkumatonta valaa joka olisi surmannut hänet rikkomisen johdosta; Dumbledore oli niin mahtava velho, ettei moista tarvittu.

[muokkaa] Kalkaroksen loppu

Kalkarosta esittää Harry Potter -elokuvissa Alan Rickman. Severus Kalkaros kuolee seitsemännessä kirjassa Lordi Voldemortin käärmeen Naginin toimesta Rääkyvässä Röttelössä, koska Voldemort luuli että Kalkaros oli seljasauvan haltija ja hänet tapettuaan Voldemortista tulisi sitten sen haltija.

Todellinen mahtisauvan haltija olikin Harry: kun Kalkaros tappoi Dumbledoren, tämä oli aseeton, koska Draco Malfoy oli riistänyt tältä juuri tuon sauvan, joka oli pudonnut tornista - ja koska Harry oli riistänyt Dracolta kolmekin taikasauvaa Malfoyn kartanossa käydyssä taistelussa, mahtisauvan isännyys olikin siirtynyt hänelle. Asiaan ei vaikuttanut mitenkään se, että uskollinen Hagrid poimi sauvan tornin juurelta ja asetti sen helläkätisesti Dumbledoren käteen pukiessaan tätä hautaamista varten. Voldemort varasti sauvan haudasta - mutta se ei totellutkaan häntä!

[muokkaa] Apu kuoleman rajalta

Kalkaros jättää hänen kuolemaansa näkymättömyysviitan suojasta seuranneelle Harrylle pullon, joka sisältää hänen tärkeimmät muistonsa; rehtorin kanslian ajatuseulassa pullon sisältö paljastaa Harrylle koko totuuden hirnyrkkien metsästyksestä ja hänen velvollisuudestaan.

[muokkaa] Erikoinen kiitos jälkeenpäin

Harry ja Ginny Potter nimesivät toiseksi vanhimman poikansa, Albus Severus Potterin Dumbledoren ja Kalkaroksen mukaan.

[muokkaa] Viitteet

Edeltäjä: Minerva McGarmiwa

Tylypahkan rehtori

Seuraaja: Minerva McGarmiwa