Sepelsieppo
Wikipedia
Sepelsieppo | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
Ficedula albicollis (Temminck, 1815) |
||||||||||||||||||
Katso myös | ||||||||||||||||||
Sepelsieppo Wikispeciesissä |
Sepelsieppo (Ficedula albicollis) on pieni hyönteissyöjä, joka muistuttaa kirjosieppoa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Pituus 12–13½ cm, paino n. 13 g.
Muistuttaa suuresti kirjosieppoa ja lähinnä vain keväiset koiraat voidaan tunnistaa maastossa. Mustavalkoinen pieni sieppo, jolla valkoinen kaularengas (kirjosiepolla selkäpuoli ja niska kokomusta). Naaras, nuori lintu ja syksyinen sulkasadon läpikäynyt koiras muistuttavat kirjosiepponaarasta, ja ne voidaan varmuudella erottaa ainoastaan erittäin hyvin nähtynä ja kuultuna tai kädessä tarkkailemalla.
Ääni on erilainen kuin kirjosiepolla: satakielimäinen korkea vihellys "iiiip". Laulu eroaa selvästi kirjosiepon laulusta.
Sepel- ja kirjosieppo voivat risteytyä keskenään. Risteymät muistuttavat sekä kirjo- että sepelsieppoa, ja lisäksi vielä paria muutakin sieppolajia. Risteymäkoiraat ovat usein lisääntymiskykyisiä, naaraat eivät ole.
Sepelsiepon kuvaili ja nimesi hollantilainen Coenraad Jacob Temminck.
[muokkaa] Levinneisyys
Keski- ja Itä-Eurooppa. Ruotsin itärannikolla Gotlannissa ja Öölannissa pesii vakaa kanta, josta säännöllisesti keväisin harhautuu meille joitakin yksilöitä. Ei pesi Suomessa.
[muokkaa] Elinympäristö
Lehtimetsät, puutarhat ja puistot.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesii puunkoloon tai linnunpönttöön. Vaaleansinisiä munia tavallisesti 6 kpl. Naaras hautoo n. 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä n. 16 päivän ikäisinä.
[muokkaa] Ravinto
Hyönteissyöjä, joka syö sekä lentäviä aikuisia että toukkia.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Vepsäläinen, Kari, Järvinen, Olli, Keynäs, Kalevi & Salminen, Pekka 1975: Sepelsiepot Ficedula albicollis Hankoniemellä 1971-74. - Lintumies 4.1975 s. 118-122. SLY.