Sayn laki
Wikipedia
Sayn laki oli eräs klassisen taloustieteiden perusteista. Sen mukaan makrotaloudenkin perustana on tuotanto, eikä tavallaan edes ole mitään erillistä kysyntää. Kaikki taloudellinen toimeliaisuus on tuotettujen tuotteiden ja palveluiden vaihtamista, eikä vaihtokauppaa eli taloudellista toimeliaisuutta tapahdu, ellei molemmilla osapuolilla ole jotain tuotettua vaihdettavana - tuotannon pitää syntyä, ennen kuin syntyy kysyntää. Raha toimii taloudessa vain hyödyllisenä vaihtovälineenä eikä sillä ole mitään sen yliluonnollisempaa arvoa. Yksinkertaistettuna Sayn laki on puhtaan tuotantokeskeinen näkemys markkinoihin.
Tästä voidaan johtaa, että kaikenlainen talouskasvu ja lisääntynyt tuotteiden ja palveluiden määrä voi syntyä vain, kun ihmiset ovat halukkaita ja kyvykkäitä tuottamaan enemmän.
Henkilön ommellessa vaikkapa villasukat ja myydessä ne hän saa niitä vastaavan summan rahaa, jonka hän myöhemmin käyttää talouteen luoden tuotteiden hintaa vastaavan kysynnän. Tuotantoa määrittää tuotettujen tuotteiden määrä, ei kysyntä. Maan, työvoiman tai tuotannontekijöiden käyttämättömyys (tai työttömyys) on mahdollista Sayn lain mukaan vain vapaaehtoisesti.
Sayn laki ei tietenkään oleta kaiken tuotannon maksavan itsensä. Myytävien tuotteiden hinta muodostuu asiakkaiden rajahyödyn perusteella, joka on laskeva. Niinpä tiettyjen tuotteiden ylituotanto ei sulje Sayn lakia pois, koska ylituotantoa tietyillä aloilla voi vastata vain alituotanto toisilla aloilla.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lukemistoa
- Kates, Steven: Say's Law and the Keynesian revolution: how macroeconomic theory lost its way. Edward Elgard Publishing Limited, 1998. ISBN 978-1-85898-748-4.
