Särkijärvi (Utajärvi)
Wikipedia
Särkijärvi on noin 150 asukkaan kylä Utajärven kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla lähellä Kainuun rajaa. Kylä sijaitsee samannimisen järven rannalla noin 50 kilometrin päässä Utajärven kuntakeskuksesta koilliseen, Puolangalle johtavan seututien 837 varrella. Kylä kuuluu Sanginkylän koulupiiriin. Kesäisin Särkijärven kylän asukasluku moninkertaistuu kesäasukkaiden myötä.
[muokkaa] Historia
Särkijärven kylä on Utajärven kunnan vanhin asutuskeskus. Järvi muodostui noin 8 000 vuotta sitten maannousun myötä.
Ensimmäiset kirjalliset merkinnät Särkijärven asukkaista ovat vuoden 1557 verotusluettelossa, jossa mainitaan nimeltä Juho Jurvanen. Vuoden 1570 verotusluettelossa mainitaan myös Heikki Repoinen. Vuoden 1585 verotusluettelossa mainitaan Jurvasen toimivan neljän ja Repoisen toimivan kahden talon isäntänä. Tuolloin Särkijärvi kuului Suur-Limingan pitäjään.
Limingan kirkkoherran kertomuksen mukaan vanhan vihan aikana, viidentenä joulupäivänä vuonna 1585 vainolainen hyökkäsi jumalanpalvelukseen kokoontuneiden kyläläisten kimppuun. Hyökkäyksen päätteeksi kylän asukkaat hirtettiin.
Uusi asutus levisi alueelle hitaasti, ja seuraavat maininnat asukkaista ovat vasta vuodelta 1598, jolloin Särkijärvelle saapui Mikko Kinnunen. Vuonna 1607 kylään asettuivat myös Matti Keränen ja Pekka Jurvakainen. Jurvakainen oli sukua kylää aiemmin asuttaneille Jurvakaisille.
Kylän talomäärä pysyi kolmessa aina 1750-luvulle saakka. Vasta vuosina 1750–1800 kylän asutus lähti kasvuun, kun alueelle perustettiin kaikkiaan yksitoista uutta tilaa. Maanviljely, metsästys ja kalastus olivat alueen tärkeimmät elinkeinot. Tärkeitä lisätulonlähteitä olivat tervan, voin ja riistan myynti oululaisille kauppiaille, ja siten hankittiin varoja veronmaksuun sekä suolan ja muun ostotavaran hankintaan.
13. marraskuuta 1854 myönnettiin patruuna Axel Backmanille, kauppias Adolf Laurellille, rakennusmestari Johan Strömbergille ja raatimies Matts Sandströmille lupa perustaa rautaruukki Kurimuksenkosken varrelle. Tämän Kurimon ruukin perustaminen oli tärkeä tapahtuma, sillä se toi työpaikkoja pienelle kylälle. Ruukin yhteydessä oli myös valimo. Toiminta kannatti, ja vuonna 1862 se tuotti 3 500 kippuntaa (560 tonnia) takkirautaa. Kurimon ruukin kirjanpitäjänä toimi 1870-luvun alussa Suomen ensimmäisen naisrunoilijan Isa Aspin isä Jaakko Asp.
