Ruokokerttunen

Wikipedia

Ruokokerttunen
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata Luokka: Linnut Aves Lahko: Varpuslinnut Passeriformes Heimo: Kertut Sylviidae Suku: Ruokokerttuset Acrocephalus Laji: schoenobaenus
Kaksiosainen nimi
Acrocephalus schoenobaenus (Linnaeus, 1758)
Katso myös
Ruokokerttunen Wikispeciesissä   Ruokokerttunen Commonsissa

Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) on kerttuihin kuuluva varpuslintu.

Sisällysluettelo 1 Koko ja ulkonäkö 2 Levinneisyys 3 Elinympäristö 4 Lisääntyminen 5 Ravinto 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Ulkonäkö: Aikuisella yksilöllä on raidallinen ruskea, hieman kirjava selkä ja vaalea vatsapuoli. Otsa on luisu ja siinä on tyypillinen valkea silmäkulmajuova. Molemmat sukupuolet ovat ulkonäöltään samanlaisia, nuorilla linnuilla on rinnasta alaspäin raidallisuutta, joka katoaa iän myötä.

Pituus: 13 cm. Paino 11 g.

Ääni: Laulu on nopea, säksättävä ja se katkeaa vihellyksillä ja matkimisäänillä. Kutsu- ja varoitusääni on kova ”tsäk”.

Kaikilla ruokokerttusilla on täydellinen sulkasato talvehtimisalueella. Sen jälkeen eri ikäluokkia ei voi erottaa toisistaan.

Vanhin suomalainen rengastettu ruokokerttunen on ollut 10 vuotta 16 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin ruokokerttunen.

[muokkaa] Levinneisyys

Esiintyy koko Euroopassa sekä Länsi- ja Keski-Aasiassa. Suomessa pesii koko maassa, Lapissa harvalukuisempana. Parimäärämme on n. 400 000 paria. Ruokokerttunen on muuttolintu ja se talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Se muuttaa suoraan etelään Unkarin ja entisen Jugoslavian kautta talvehtimisalueilleen. Keväällä ne saapuvat touko–kesäkuussa, syksyllä poistuvat elo–syyskuussa. Euroopassa pesii yli 2 miljoonaa ruokokerttusparia.

[muokkaa] Elinympäristö

Kaikenlaiset kosteikot ja rannat. Erityisen runsas se on laajoissa järviruoikoissa. Jokivarsilla ja järvien rannoilla se on tavallinen. Muuttoaikoina tavataan myös ulkosaariston luodoilla.

[muokkaa] Lisääntyminen

Pesä ruo'oista ja ruohoista tehty. Usein maassa tai matalalla kasvillisuuden kätkössä. Muninta alkaa Etelä-Suomessa touko–kesäkuun vaihteessa. Naaras munii 3–7, tavallisesti 5 kirjavaa munaa. Haudonta kestää vajaa 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä vajaan 2 viikon ikäisinä. Emot hoitavat niitä vielä 1–2 viikkoa. Pesii usein kahdesti kesässä. Sukukypsä 1-vuotiaana.

[muokkaa] Ravinto

Ruokokerttunen on hyönteisyöjä, mutta sille kelpaa myös muu ravinto, kuten etanat, hämähäkit ja madot (sekä marjat?).

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Koskimies, Pertti & Saurola, Pertti 1981: Autumn migration strategies of Reed and Sedge Warblers. - Ornis Scandinavica 12: 1-12.
• Koskimies, Pertti & Saurola, Pertti 1988: Ruokokerttusprojekti 1987. - Lintumies 4.1988 s. 171-175. LYL.
• Rantamäki, Ari 1992: Kolmisiipinen ruokokerttunen Porissa. - Lintumies 5.1992 s. 222. LYL.
• Saurola, Pertti 1981: Euroopan rengastusprojekti - kohdelajeina ruokokerttunen ja punakylkirastas. - Lintumies 2.1981 s. 65-70. LYL.
• Vickholm, Markku 1980: Ryti- ja ruokokerttusen rinnakkaiselo. - Lintumies 3.1980 s. 114-120. LYL.
• Yrjölä, Rauno, Routasuo, Pekka, Mikala, Antti & Mikkola, Markku 1988: Nuorten ruokokerttusten syysmuuton strategiaa eli minne asti skönäri lentääkään? - Lintumies 3.1988 s. 122-125. LYL.
• Yrjölä, Rauno, Routasuo, Pekka, Mikala, Antti, Mikkola, Markku & Laurila, Anssi 1989: Nuoren linnun piirteitä omaava vanha ruokokerttunen Espoon Iso-Huopalahdella 6.8.1988.-Lintumies 2.1989 s. 88. LYL.