Rukoilijasirkat
Wikipedia
| Rukoilijasirkat | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Eurooppalainen rukoilijasirkka Mantis religiosa | ||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Heimot | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
 Rukoilijasirkat Wikispeciesissä |
Rukoilijasirkat (lahko Mantodea, laajimmat heimot Mantidae, Amorphoscelididae, Hymenopodidae ja Empusidae) ovat Dictyoptera-ylälahkoon kuuluvia hyönteisiä.[1] Lahko on saanut nimensä tavastaan pitää eturaajojaan koukussa. Rukoilijasirkkoja on noin 2300 eri lajia, joista eräs tunnettu laji, Mantoida maya, kuuluu Mantoididae-heimon ainoaan sukuun. Suurimmat lajit voivat olla 15 cm:n pituisia, mutta pienimmät lajit ovat noin sormenpään mittaisia. Suurin osa rukoilijasirkoista on trooppisia eläimiä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ravinto
Kaikki rukoilijasirkkalajit ovat petoja. Ne ovat erittäin tehokkaita saalistajia. Jokaisella lajilla on täydellinen suojaväritys. Suojavärin turvin rukoilijasirkka vaanii saalista ja voi tarpeen tullen odotella saalista päiväkausia. Kun saalis lopulta ilmaantuu paikalle, rukoilijasirkka nappaa sen nopeasti piikikkäillä eturaajoillaan. Rukoilijasirkat syövät enimmäkseen kärpäsiä, mutta suurimmat lajit saalistavat myös pikkulintuja, hiiriä ja jopa pieniä käärmeitä. Rukoilijasirkka ei välttämättä tapa saalistaan, vaan syö sen elävältä. Rukoilijasirkoilla on vahvat leuat, joilla ne voivat pureksia rikki jopa kovakuoriaisen kuoren. Rukoilijasirkat ovat kannibaaleja. Kookas naaras syö usein koiraan rukoilijasirkkojen parittelun aikana.
[muokkaa] Liikkuminen
Rukoilijasirkat ovat yleensä melko hitaita ja pysyttelevät paikallaan. Vain saaliin nähdessään ne joskus juoksevat sen kimppuun. Rukoilijasirkat ovat kuitenkin taitavia kiipeilijöitä ja voivat roikkua pitkiä aikoja pää alaspäin. Kiipeilyssä ne voivat käyttää apunaan myös piikikkäitä eturaajojaan.
Rukoilijasirkat osaavat lentää, mutta ne lähtevät lentoon vain jos on pakko. Rukoilijasirkoilla on kaksi siipiparia, joista päällimmäinen on värillinen.
[muokkaa] Lisääntyminen
Koska naaras voi helposti syödä uroksen parittelun aikana, parittelu on urokselle suuri riski. Siksi koiras yrittää parittelua esimerkiksi silloin, kun naaras on syömässä saalistaan. Uros jatkaa siemennesteen pumppaamista naaraaseen vaikka naaras söisi uroksen pään parittelun aikana. Parittelu kestää monta tuntia.
Kuukauden tai kahden kuluttua naaras munii ensimmäisen kerran. Sen jälkeen se munii vielä useita kertoja. Munat ovat melko isokokoisten munakoteloiden sisällä. Näitä koteloita kutsutaan oothecoiksi. Joka rukoilijasirkkalajilla on erilainen ootheca, jonka naaras kiinnittää huolellisesti puunrunkoon tai johonkin muuhun materiaaliin. Ootheca sisältää parhaimmillaan jopa 300 munaa. Poikaset kuoriutuvat vasta monen viikon kuluttua muninnasta.
[muokkaa] Aistit
Rukoilijasirkkojen näkö on äärimmäisen tarkka. Niiden silmät ovat suuret ja näkökenttä laaja. Rukoilijasirkka voi kääntää päänsä lähes ympäri katsoessaan ympärilleen. Muiden hyönteisten tavoin rukoilijasirkoilla on tuntosarvet, joissa on haju-, tunto- ja lämpöaistit.
[muokkaa] Lähteet
- Marika Rökman, Rukoilijasirkka
