Riffi
Wikipedia
Riffi on lyhyt yksittäisistä sävelistä tai soinnuista koostuva pätkä nuotteja, jota toistetaan musiikkikappaleessa. Riffejä käytetään paljon jazz-, blues-, funk- ja rock-musiikissa. Monet tunnetuimmista riffeistä on soitettu sähkökitaralla, mutta myös muille soittimille on tunnettuja riffejä.
Riffin merkitys vaihtelee eri musiikintyyleissä. Pop-musiikissa riffin merkitys on suhteellisesti vähäisempi. Joissakin tyyleissä riffi taas antaa usein koko kappaleelle pohjan. Funkissa koko kappale saattaa perustua yhteen tai kahteen riffiin. Tästä hyviä esimerkkejä ovat koko funkin muotoutumisen kannalta tärkeät kappaleet James Brownin "Cold Sweat" ja Sly and the Family Stonen "Thank You (falettin' be mice elf)". Samoin bluesissa, jossa soinnut noudattavat usein tuttua kaavaa, antaa omaperäinen riffi kappaleelle usein sen ilmeen. Tästä esimerkkinä voidaan mainita Howlin' Wolfin kappaleet "Smokestack Lighting" ja "Ain't Superstitious" (joista jälkimmäinen on Willie Dixonin säveltämä). Monien tunnetuimpien rock- ja hevikappaleiden kohdalla, kuten Deep Purplen "Smoke on the Water", Black Sabbathin "Iron Man", Iron Maidenin "The Trooper" Metallican "Enter Sandman" Guns N' Rosesin "Sweet Child O' Mine" kappeleen riffi muodostuu yhtä lailla klassikoksi kuin itse kappale. Metallimusiikin eri tyyleistä etenkin thrash metal perustuu usein hyvin pitkälle riffeihin. Jazz-musiikissa riffeillä on vähäisempi merkitys, mutta niitä käytetään varsinkin blueskaavaan perustuvissa kappaleissa – kuuluisana esimerkkinä Miles Davisin Kind of Blue -levyn bluesmaiset kappaleet.
