Rautatieliikennepaikka

Wikipedia

Rautatieliikennepaikka on rataverkolla sijaitseva nimetty kohde, joka toimii henkilö- sekä tavaraliikenteen palvelupaikkana, sekä yleensä myös rautatieliikenteen ohjaukseen liittyvänä paikkana. Liikennepaikka käsittää liikenteen hoidossa ja asiakaspalvelussa tarvittavat rakennukset ja rakennelmat, kuten asemarakennuksen, ratapihan, opastimet sekä tärkeimmillä asemilla myös veto- ja vaunukaluston huoltotilat.

Sisällysluettelo 1 Rautatieliikennepaikat Suomessa 1.1 Liikennepaikka 1.2 Seisake 1.3 Linjavaihde 2 Lähdeviitteet

[muokkaa] Rautatieliikennepaikat Suomessa

Suomessa Ratahallintokeskus määrittelee rautatieliikennepaikat^[1] ja julkaisee luettelon Suomen rataverkolla sijaitsevista liikennepaikoista sekä ulkomaisista yhdysliikenneasemista.

Liikennepaikat, niiden nimet, nimilyhenteet ja sijainti rataverkon kilometrijärjestelmän mukaan määritellään Ratahallintokeskuksen liikennepaikkaluettelossa. Suomessa rautatieliikennepaikat jaetaan käyttötarkoituksensa mukaisesti liikennepaikkoihin, seisakkeisiin ja linjavaihteisiin.^[2]

[muokkaa] Liikennepaikka

Liikennepaikalla tarkoitetaan sellaista liikennepaikkaa, jossa on tarjolla joko henkilö- tai tavaraliikenteen tai molempien palveluita, ja jossa on tarjolla liikenteenohjauksen palveluita joko paikallisesti tai kaukokäytöllä.

Yleisimpiä liikennepaikkoja ovat sellaiset liikennepaikat, joilla voidaan järjestää junien kohtaamisia. Pääsääntöisesti liikennepaikka merkitään rataverkolle liikennepaikan rajamerkein,^[1] henkilöliikenteen käytössä olevilla liikennepaikoilla lisäksi nimikilvin. Liikennepaikan rajamerkkejä ei kuitenkaan käytetä sellaisilla liikennepaikoilla, joille liikennöidään vain vaihtotyönä.

Liikennepaikka voidaan myös jakaa osiin, joita ovat asemat, ratapihat ja muut vastaavat alueet.^[1] Suomen rataverkolla osiin jaettuja liikennepaikkoja ovat Hanko, Hausjärvi, Helsinki, Imatra, Joensuu, Järvenpää, Kauklahti, Kerava, Kotka, Kouvola, Kuopio, Oulu, Pieksämäki, Riihimäki, Seinäjoki, Tampere, Turku ja Vainikkala.^[3] Jokaisella liikennepaikalla ja liikennepaikan osalla on yksilöivä nimi sekä liikennepaikkalyhenne.^[3] Liikennepaikan osat määritellään paikallisten liikennetarpeiden sekä maantieteellisen sijainnin mukaisesti, ja liikennepaikan osien nimiä käytetään juna- ja vaihtotyöliikenteen ohjaamisessa sekä annettaessa junille junaturvallisuutta koskevia ilmoituksia.

[muokkaa] Seisake

Seisake on henkilöliikenteen käyttöön tarkoitettu liikennepaikka, jolla ei henkilölaiturien sekä mahdollisen asemarakennuksen lisäksi ole liikenteenhoitoon liittyviä toimintoja, kuten ratapihaa tai raiteenvaihtopaikkaa. Seisakkeeksi määritellyllä liikennepaikalla saattaa olla vaihteita pisto- ja kuormausraiteille, mutta näitä ei käytetä junaliikenteessä tai liikenteenohjauksessa.

[muokkaa] Linjavaihde

Linjavaihde on tavara- ja ratatyöliikenteen käyttöön tarkoitettu liikennepaikka, jota ei ole varustettu liikenteenohjauslaittein. Linjavaihde saattaa käsittää pienen ratapihan, esimerkiksi lakkautetun liikennepaikan ratapihan, jolla suoritetaan tavaran kuormaamista ja purkamista, mutta jossa ei ole mahdollista toteuttaa junakohtauksia. Yksinkertaisimmillaan linjavaiteeksi määritelty paikka käsittää yhden pääraiteen vaihteen, josta haarautuu pisto- tai yksityisraide kuormausalueelle.

[muokkaa] Lähdeviitteet

1. ↑ ^{1,0 1,1 1,2} "Määritelmiä", Junaturvallisuussääntö, s. 6. Liikennepaikan määritelmä. Helsinki: Ratahallintokeskus, 2005. www-versio (PDF) (viitattu 4.8.2007).
2. ↑ "Yleistä", F 1/2007 Luettelo rautatieliikennepaikoista 3.6.2007, s. 4. Rautatieliikennepaikat. Helsinki: Ratahallintokeskus, 2007. www-versio (PDF) (viitattu 4.8.2007).
3. ↑ ^{3,0 3,1} "Osiin jaetut liikennepaikat", F 1/2007 Luettelo rautatieliikennepaikoista 3.6.2007, s. 7–9. Helsinki: Ratahallintokeskus, 2007. www-versio (PDF) (viitattu 4.8.2007).