Rahan historia Suomessa
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Painottuu aivan liikaa esihistoriaan |
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Suomessa on käytetty monenlaisia maksuvälineitä ennen Suomen oman markan käytöönottoa 1800-luvulla.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Turkikset rahana
Suomen sana raha merkitsee alun perin turkista, lähinnä oravannahkaa. Turkikset ovat olleet esihistoriallisena aikana merkittäviä vaihdon välineitä Suomessa ja laajalti Pohjois-Euroopassa. Suomalaisten esivanhemmilla on ollut tiiviit kaupankäynnin tai lahjojen vaihdannan suhteet eri suuntiin, ja tässä turkikset ovat otaksuttavasti olleet merkittävässä osassa. Suomalaiset ovat usein myyneet tai antaneet ulkomaalaisille turkiksia, ja saaneet vastineeksi aineita ja esineitä, joita ei Suomessa tuotettu.
[muokkaa] Esihistorialliset metallirahat
Kolikko on onomatopoeettinen sana, joka kuvailee metallirahan kolinaa. Metallirahat, kolikot, kasvattivat Suomessa merkitystään kolmessa vaiheessa esihistorian aikana. Vanhin metallirahojen kausi oli vanhemmalla roomalaisella rautakaudella, siltä ajalta peräisin olevat Suomesta löydetyt rahat ovat roomalaisia rahoja. Toinen kausi oli 400-luvulla. Tuolloin Suomeen tuotiin varhaisbysanttilaisia soliduksia. Näiden kausien välissä oli aikoja, jolloin metallirahat olivat lähes tuntemattomia. Roomalaiset ja bysanttilaiset rahalöydöt ovat kuitenkin harvinaisia, eikä niillä liene ollut suurta merkitystä vaihdannan välineinä.
Viikinkiajalta ovat enimmät esihistorialliset rahalöydöt. Metallirahoja on esiintynyt Suomessa viikinkiajalta lähtien aina näihin päiviin asti, vaikka turkiksiakin käytettiin vaihdannassa vielä kauan. Kaikki löydetyt viikinki- ja ristiretkiajan rahat ovat hopeisia. Rahoja on eri puolilta, eniten Saksasta ja seuraavaksi eniten islamilaisesta maailmasta. Löydöissä esiintyy myös englantilaisia, skandinaavisia ja bysanttilaisia rahoja. Suomessa tehtiin myös jonkin verran omia rahamaisia esineitä kopioimalla vieraita rahoja, lähinnä anglosaksisia ja bysanttilaisia. Myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kopiotiin näihin aikoihin rahaa.
Suomen kopiorahat on tehty tavallisella rahanlyöntitekniikalla, joten niitä olisi voitu sarjavalmistaa. Niitä ei kuitenkaan ole löydetty kovin monta. Pekka Sarvas tunsi vuoden 1973 tutkimuksensa mukaan niitä Suomen museoista 17 kappaletta lukuun ottamatta muulla tavoin kuin lyömällä tehtyjä. Kopiot eivät kovin paljon muistuta esikuviaan. Niiden ei ilmeisesti ole ollut tarkoituskaan esittää alkuperäistä, sillä Suomessa rahat teki arvokkaiksi lähinnä niiden metalli, eikä kaukaisissa maissa niillä mahdollisesti ollut sopimusarvo.
Varsinkin Satakunnasta on löytynyt haudoista rahojen lisäksi myös niiden hopean arvon määrittämiseen tarvittuja vaakoja ja punnuksia. Rahan sijasta käytettiin myös metallikoruja, joista voitiin pilkkoa sopivan kokoisia palasia kaupankäynnin tarpeisiin. Toisaalta rahoja on usein käytetty koruina. Näin tehtiin jo esihistoriallisena aikana, mutta vielä uudellakin ajalla.
Monien paikkojen kansanperinne kertoo maahan kätketyistä raha-aarteista. Näiden päällä saattoi maata aarteen vartija-olento tai loimuta virvatuli. Monista oikeasti löytyneistä raha-aarteista on esitetty, että ne on kätketty maahan vaaran uhatessa. Myös kansanperinne usein kertoo aarteiden syntyneen tällä tavoin. Muitakin selityksiä on annettu: aarteiden kätkeminen saattoi liittyä maagisiin uskomuksiin tai yksinkertaisesti turvallisten säilytysmahdollisuukien puutteeseen. Rahoja on löydetty myös haudoista, joihin niitä on laitettu vainajien mukaan. [1]
[muokkaa] Ruotsin vallan ajan raha
Nykyisen Suomen maaperällä markka-niminen valuutta oli käytössä Ruotsin kuningaskunnan rahayksikkönä jo keskiajalla ja markan käyttö jatkui niinkin myöhään kuin 1700-luvun lopulla tapahtuneeseen Kustaa III:n rahauudistukseen asti. 1600-luvun alussa kaksi markkaa vastasi yhtä kuparitaaleria ja kaksi kuparitaaleria yhtä hopeataaleria. Tämä kurssi vaihteli jonkin verran vuosien saatossa. Ainakin yksi tällainen 1600-luvun markka (pyöreä kolikko) on Savonlinnassa Olavinlinnan museossa.
Ruotsi-Suomen rahajärjestelmä oli joiltain osin hyvinkin moderni 1700-luvulla. Maa otti ensimmäisenä Euroopassa käyttöön setelit, jotka tosin kärsivät pahan inflaation hattujen Venäjän-sodan aikana. Ruotsin valtakunnanpankki oli yksi ensimmäisistä keskuspankeista sanan nykymerkityksessä.
[muokkaa] Raha autonomian aikana
Venäjän vallan alkupuolella vuoden 1840 raharealisaatioon saakka Suomen rahaolot olivat erittäin sekavat. Liikkeessä oli sekä Ruotsin että Venäjän rahaa. Esivallan tavoitteena oli poistaa Ruotsin raha liikenteestä, mutta tämä ei onnistunut. Ongelmana oli mm. se, että Suomen kauppatase Ruostin kanssa oli vientiylijäämäistä, mikä toi jatkuvasti lisää Ruotsin rahaa liikenteeseen, vaikka sen tuontia yritettiin estää mm. suoranaisin kielloin. Ruotsin rahaa saattoi jopa käyttää veronmaksuun, ja ajoittain valtio maksoi sillä virkamiesten palkkoja, koska muuta rahaa ei valtiolla ollut. Ruotsin rahan käyttö oli tavallisinta Pohjois- ja Länsi-Suomessa.
Sekavuutta lisäsi se, että sekä Ruotsin että Venäjän rahaa oli kahdenlaista. Ruotsin rahana oli sekä pankkoriksejä että valtionvelkaseteleitä. Näiden rahalajien välinen kurssi vaihteli jatkuvasti ja saattoi riippua paikkakunnastakin. Ruotsalaisissa seteleissä oli myös suomenkielisiä tekstejä - ilmeisesti liikkeeseen laskija yritti ylläpitää niiden käyttöä Suomessa. Teoriassa Suomen päärahana olivat venäläiset hopeakolikot, hopearupla, mutta näitä rahoja liikkui melko vähän. Tavallisempia olivat venäläiset isommat setelit ja Suomen Pankin ruplamääräiset pikkusetelit. Napoleonin sotien aikana alkaneen inflaation vuoksi paperiruplien arvo oli paljon pienempi kuin hopearuplien. Neljän erilaisen rahan rinnakkainen käyttö teki kaupankäynnistä hankalaa ja haittasi talouden kehitystä.
Vuoden 1840 raharealisaatiosta vuoteen 1860 käytössä oli lähinnä hopeakolikoita sekä hopealla lunastettavia seteleitä.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Talvio, Tuukka: "Suomen viikinki- ja ristiretkiajan rahalöydöt". Martti Linnan toimittamassa kokoomateoksessa Muinaisrunot ja todellisuus, Suomen kansan vanhojen runojen historiallinen tausta, 1987
