Punatulkku
Wikipedia
| Punatulkku | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||
| Pyrrhula pyrrhula (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Punatulkku Wikispeciesissä |
-koiras
Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuntomerkit
Punatulkun pituus on noin 16–19 senttimetriä ja paino 30–40 g. Sen kutsuääni on huilumainen ”hjyy”. Laulu on hiljaista rupattelua latvustossa. Linnun päälaki on musta, samoin siivet ja pyrstö. Siivissä on lennon aikana näkyvä valkoinen raita. Nokka on musta ja lyhyt, kita violetti. Aikuisella koiraalla on punertava rinnus, naarailla ja nuorilla linnuilla on harmaanruskea yleisväritys.
Vanhin suomalainen rengastettu punatulkku on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 28 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen tulkku, 12 vuotta 7 kuukautta.
[muokkaa] Levinneisyys
Lajia esiintyy koko Euroopassa ja Aasian leudoilla alueilla, ja se on paikkalintu, mutta jotkut lajin pohjoisimmat edustajat muuttavat talveksi etelään. Suomalaiset punatulkut ovat vaelluslintuja, jotka lähtevät liikkeelle lokakuussa. Ulkosaaristossa voi silloin muuttaa tuhansia tulkkuja merelle Ruotsin ja Viron suuntaan. Keväällä ne palaavat huomaamattomasti helmi–maaliskuussa. Suomessa pesii 150 000 – 350 000 paria koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Euroopan pesimäkanta on 2–4 miljoonaa paria, joista Britteinsaarilla 290 000 paria. Punatulkut eivät muodosta laajoja parvia paitsi syksyllä vaellusaikana, ja niitä tavataankin lähinnä pareina tai muutaman linnun ryhmissä. Talviselle ruokintapaikalle voi kuitenkin kokoontua joskus jopa 100 linnun ryhmä.
[muokkaa] Elinympäristö
Havupuuvaltainen kuusisekametsä Suomessa sekä puistot ja puutarhat Keski-Euroopassa ovat sen suosikkeja pesimäympäristöiksi. Talvella siirtyy asutuksen pariin lintulaudoille ja rikkaruohostoihin.
[muokkaa] Lisääntyminen
Punatulkku rakentaa pesänsä pensaaseen tai puiden alaoksille, noin 1–2 metrin korkeudelle ja se laskee yleensä 5–7 sinivihreää, ruskeapilkullista munaa. Muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuun lopulla tai toukokuussa. Munia haudotaan 13 päivää, vain naaras hautoo, ja poikaset ovat lentokykyisiä jo 16 päivän ikäisinä. Punatulkut pesivät kaksi tai kolme kertaa vuodessa.
[muokkaa] Ravinto
Ruokavalio koostuu pääasiassa siemenistä, marjoista, selkärangattomista ja puiden silmuista, ja varsinkin hedelmätarhoissa se voi silmujen syömisellä saada aikaan jonkin verran haittaa. Poikasille syötetään öttiäisiä. Vierailee lintulaudoilla.
[muokkaa] Kansanperinne
Punatulkku on näkyvä lintu, ja siksi siihen on ollut luonnollista liittää erilaisia ennustuksia. Pohjoisten naapuriemme, norjalaisten, mukaan tulee onnellinen uusi vuosi, mikäli joulun alla näkyy paljon punatulkkuja. Keski-Euroopassa puolestaan on uskottu punatulkkujen parantavan sairauksia imemällä taudinaiheuttajat itseensä.
Myös päinvastaisia ennustuksia on esiintynyt: jostain syystä osassa Suomea punatulkkujen ilmestyminen pihapiiriin on merkinnyt kuolemaa, ja siitä punatulkun nimitykset kuolemanlintu ja kuolinvarpunen. Kurjaa säätä ja pyryä on myös ollut luvassa, jos kovanilmanennustaja tai pyrylintu eli punatulkku on asumusten lähistölle ilmaantunut. Tässä ennustuksessa on sen verran pohjaakin, että huononeva sää saa linnut etsimään helpointa mahdollista ravintoa ja sitähän löytyy ihmisasutuksen liepeiltä, ennen tunkioilta ja nykyisin lintulaudoilta.
Punatulkun nimi on hieman kummallinen. Nimen etuliite on itsestäänselvä juontuen linnun väristä. Kuinka se värinsä on saanut, onkin monimutkaisempi juttu. Erään uskonnollissävytteisen tarinan mukaan punatulkun rinta oli aiemmmin aivan vitivalkoinen, mutta värjäytyi punaiseksi linnun lentäessä auttamaan ristillä riippunutta Jeesusta. Kun kukaan muu ei häntä auttanut, pyrähti punatulkku nyppimään orjantappuran okaita pois Jeesuksen otsasta. Siinä touhussa punertui linnun rinta verestä ja sellainen se on siitä asti ollut. Toinen, ehkäpä hieman kotoperäisempi uskomus väittää, että lintu sai punaisen rintansa kantamalla vettä ja puolukoita ristillä kärsivälle Kristukselle.
Mutta entä se nimen jälkiosa, tulkku? Päivittäisessä kielenkäytössä harvemmin törmää tai tulee käytettyä tulkku-sanaa, vaikka ihan ehtaa suomea sekin on. Tulkuta tarkoittaa nimittäin jupisemista, inttämistä, mutisemista, tolkuttamista. Se viittaa siis punatulkun ääntelyyn, joka kieltämättä hieman jupisemiseen tai mutisemiseen vivahtaa. Näin punatulkun nimessä yhdistyvät kaksi perinteisintä tapaa nimetä lintu eli väritykseen ja ääneen perustuvat. Punatulkun latinankielinen nimi, Pyrrhula pyrrhula, viittaa sekin linnun punaiseen väriin.
Ruotsalaiset puolestaan ovat antaneet tälle punaiselle linnulle arvokkaan nimen, domherre eli tuomioherra. Tämäkin nimi ponnistaa liikkeelle punaisesta väristä, mutta mutkan kautta. Punatulkun korea rintamus muistuttaa ruotsalaisten mielestä nimittäin tietyn katolisen papin (tuomioherra) kuoroasua, joka on tietysti väriltään punainen. Suomessa, etenkin Pohjanmaalla ja Savossa, on ruotsalaisten domherre vääntynyt tuomiherraksi, vaikkei punatulkulla mitään sen kummempaa suhdetta tuomeen olekaan. Osassa Länsi-Suomea on punatulkkua kutsuttu tuomioherraksikin suoraan käännettynä.
[muokkaa] Lähteet
- Järvinen, Antero: Linnut liitävi sanoja. Romanttinen tietokirja suomalaisesta lintuperinteestä. Otava 1991 (Osio Kansanperinne)
- Järvinen, Antero: Maakuntalinnut. Otava 1995 (Osio Kansanperinne)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Erkamo, V. 1948: Punatulkun, Pyrrhula p. pyrrhula (L.) talviaikaisesta ravinnosta ja biologiasta. – Arch. Soc. Vanamo 1:86–101.
- Moilanen, Pekka, Karamäki, Raimo & Karamäki, Matti 1969: Punatulkun painosta helmi–huhtikuussa. – Lintumies 2.1969 s. 39–40.
- Pulliainen, Erkki, Helle, Pekka & Tunkkari, Paavo 1981: Räkättirastaan, tilhen, kottaraisen, punatulkun, taviokuurnan ja isokäpylinnun ruoansulatuskanavassa, sydämessä ja siivissä ilmenevistä sopeutumista. – Ornis Fennica 58:21–26.
- Saurola, Pertti 1979: Punatulkku – osittaismuuttaja. – Lintumies 4.1979 s. 161–167. LYL.
- Savolainen, Jyrki 1987: Punatulkku – vaeltaja pihallasi. – Lintumies 5.1987 s. 190–192. LYL.
- Vasamies, Heikki 1988: Talvisten punatulkkujemme sukupuolijakauma radiokyselyn perusteella. – Lintumies 1.1988 s. 24. LYL.
