Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio
Wikipedia
Puhetta tukeva ja korvaava kommunikaatio (engl. Augmentative and Alternative Communication, lyhenne AAC) tarkoittaa jotakin erityistä viestintämenetelmää, jota henkilö käyttää vamman tai neurologisen poikkeavuuden takia puheen sijaan tai puheen rinnalla.
AAC on tavallisimmin viittomien tai graafiset merkkijärjestelmän (kuva- ja kirjoituskommunikointi) käyttöä. Eräs usein käytetty standardisoitu kuvakommunikaatiojärjestelmä on PCS (Picture Communication Symbols).
AAC on usein käytössä autistisilla ja dysfaattisilla henkilöillä, toisinaan kehitysvammaisillakin henkilöillä, joiden kommunikaatio on vaikeaa.
Kommunikaatiomenetelmät ovat nykyään sen verran kehittyneet, että jos ihmisellä on yksikin tahdon alainen lihas, voidaan sen varaan rakentaa kommunikaatiomenetelmä.
