Pohjanpystykorva

Wikipedia

Pohjanpystykorva, norrbottenspets
Avaintiedot
Alkuperämaa	Ruotsi
Määrä	Suomessa rekisteröity noin 2 600[1]
Rodun syntyaika	Ruotsissa 1967 ja Suomessa 1973
Alkuperäinen käyttö	kaikenlaisen riistan metsästys, mm. orava, turkisriista, hirvi, vesilinnut ja metsäkanalinnut
Nykyinen käyttö	metsästys ja haukkuva vahtikoira
Elinikä	noin 15 vuotta
Muita nimityksiä	paikkatakki, pohjis, piski, nobs, karjalanlaika, karjalanpystykorva
FCI-luokitus	ryhmä 5 #276
Ulkonäkö
Paino	8–14 kg
Säkäkorkeus	ihannesäkäkorkeus uroksilla 45, nartuilla 42 cm, korkeuden vaihtelu + - 2 cm
Väritys	ihanneväri valkoinen kellanpunaisin tai punaruskein merkein, muut kaikenväriset sallitaan. yksivärinen ei voi saada näyttelyssä sertifikaattia

Pohjanpystykorva (ruots. Norrbottenspets) on pienikokoinen Norrbotten Kainuja suomen heimon Karjalainenpystykorvarotu. Sitä käytettiin alun perin kaikenriistankoirana oravan, turkisriistan, vesilintujen, hirven, karhun, metsäpeuran ja metsäkanalintujen metsästämiseen.

Sisällysluettelo 1 Ulkonäkö 2 Luonne ja käyttäytyminen 3 Alkuperä 4 Harrasteet 5 Terveys 6 Lähteet 6.1 Viitteet

[muokkaa] Ulkonäkö

Pohjanpystykorvalla on lyhyt ja makaava likaa ja vettä hyvin hylkivä kaksinkertainen turkki, joka ei vaadi paljon hoitoa (pesu ja harjaus tarvittaessa riittävät). Väriltään pohjanpystykorvat ovat valkoisia kellanpunaisin tai punaruskein merkein, myös riistanväri ja muunväriset es. mustat merkit sallitaan. Töpöhäntä lasketaan näyttelyissä hylkääväksi virheeksi. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 45 ja nartuilla 42 cm, kahden senttimetrin poikkeama tästä sallitaan. Runko on hieman tai jonkin verran korkeuttaan pidempi. Sukupuolierojen tulee olla selvät. Kaikki ulkomuodolliset seikat mitkä muistuttavat suomenpystykorvan ulkomuotoa luetaan näyttelyssä palkintosijaa alentavaksi tekijäksi. Pohjanpystykorvalla on muiden pohjoismaisten pystykorvien tapaan pystyt korvat ja selän päälle kaartuva häntä.

[muokkaa] Luonne ja käyttäytyminen

Pohjanpystykorva on olemukseltaan pirteä, valpas, rohkea, ystävällinen ja uskollinen. Koska pohjanpystykorva on jalostettu metsästysroduksi, se ei sovellu pelkäksi seurakoiraksi, vaan sen tulisi saada metsästää. Metsästysvaistonsa takia se saattaa olla myös hieman omapänen.

Perinteisesti rotu on pihakoira, mutta sopeutuu myös vaatimattoman luonteesa ansiosta eityisolosuhteisiin. Vieraisiin pohjanpystykorva suhtautuu avoimesti, mutta luottaa vain isäntäänsä. Pohjanpystykorva ohjautuu uskollisesti omistajansa mielekkäitä käskyjä.

Pohjanpystykorvan tärkein työväline on haukku, joten omistajan tulee hyväksyä se. Rotu ei kuitenkaan ole erityisen herkkähaukkuinen. Pohjanpystykorva on erinomainen valinta metsästävälle perheelle.

[muokkaa] Alkuperä

Pohjanpystykorvat polveutuvat luultavasti pienistä kaikenvärisistä maatiaispystykorvista, joiden pääväri oli valkoinen ja joita oli pohjoisen metsästäjillä. Toisen maailmansodan jälkeen Ruotsin kennelliitto poisti pohjanpystykorvan rekisteristään sukupuuttoon kuolleena rotuna, koska turkisten hinnan romahtamisen myötä sen väheni lähes olemattomiin. Myöhemmin Suomesta ja Venäjän Karjalasta Pääjärveltä löydettiin maaseudulta vielä pohjanpystykorvia. Muutamat metsästäjät alkoivat etsiä alkuperäisiä maatiaispystykorvia, minkä ansiosta rotu on säilynyt metsästyskäytössä.

Ruotsin kennelliitto otti rodun uudestaan rekisteriinsä vuonna 1967, jolloin laadittiin myös uusi rotumääritelmä. Suomen kennelliitto hyväksyi rodun vuonna 1973. Suomen pystykorvajärjestö otti rodun hoitaakseen, mutta vasta viidentoista vuoden päästä siitä rotu sai oman rotujaoston vuonna 1989. Samana vuonna pidettiin myös pohjanpystykorvien epäviralliset SM-haukkukokeet, jotka Suomen kennelliitto virallisti vuonna 1991.

[muokkaa] Harrasteet

Pohjanpystykorva on monipuolinen metsästyskoira. Pohjanpystykorva on alun perin kaikenriistan metsästyskoira, joka ilmaisee haukkumalla missä riista on. Se soveltuu parhaiten yhden ihmisen kanssa metsästäväksi koiraksi. Pohjanpystykorva on monipuolinen ja vahtivan seurallinen metsästyskoira. Pohjanpystykorvat kilpailevat linnun- (LINT), hirvenhaukkukokeissa (HIRV) ja metsästysjäljestyksessä (MEJÄ).

[muokkaa] Terveys

Pohjanpystykorvaa voidaan pitää terveenä rotuna. Suomessa rodulta on löydetty vain muutamia tapauksia harmaakaihista. Rodun elinikä on noin 15 vuotta. Pohjanpystykorva kuuluu PEVISAan polviensa ja silmiensä osalta.

[muokkaa] Lähteet

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto)
• Suomen Pystykorvajärjestö ry
• [Ruotsin Pystykorvajärjestö]
• SUOMEN PYSTYKORVAJÄRJESTÖ 70 VUOTTA -historiikki ilmestynyt maaliskuussa 2008.
• Laaksonen, Maarit: Suomen suosituimmat koirarodut, sivut 130-131. Otava, 2001. ISBN 951-1-17256-5.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ KoiraNet jalostusjärjestelmä