Piktorialismi

Wikipedia

Piktorialismi oli laajalle levinnyt valokuvauksen suuntaus noin vuodesta 1885 1900-luvun alkuun. Piktorialistisissa valokuvissa jäljiteltiin kuvataiteellista vaikutelmaa ja sen muotokielelle oli ominaista pehmeäsävyisyys, hämyisyys ja epätarkkuus. ^[1] Piktorialismi jäljitteli maalaustaidetta ja etsausta.

Piktorialismi korosti valokuvauksen esteettisiä ominaisuuksia yrittäessään perustaa taiteenalan, eikä vain mekaanista prosessia. Valokuvaa käsiteltiin tavallisesti kehitysprosessin aikana, jotta voitaisiin laajentaa sen ilmapiiriä ja tunteellista vaikutusta. Piktorialismi jäljitteli vallitsevia tyylejä maalaustaiteessa, pehmeä terävyys tuli impressionismista ja pyrkimys vahvaan muotoiluun ja abstrakteihin kuvioihin art nouveausta ja symbolismista. Edustajia olivat muun muassa valokuvaajat Robert Demachy, Edward Steichen, Alfred Stieglitz ja Alvin Coburn. ^[2]

Alfred Stieglitzin kirja Camera Work (1903-1917), toi esille piktorialismia.

Toinen valokuvauksen tyyli 1800-luvulla oli naturalismi, joka pyrki kuvaamaan todellisuutta suoraan ja ”oikein”.

Modernismin eri suuntausten tullessa ajankohtaiseksi 1900-luvun alkussa piktorialistinen kuvaus koettiin vanhanaikaiseksi.

Amerikkalainen valokuvaaja Sally Mann kertasi uudestaan piktorialistista tyyliä kirjassaan What Remains (2003).

Sisällysluettelo 1 Piktorialismia 2 Lähdeviitteet 3 Aiheesta myös 4 Katso myös

[muokkaa] Piktorialismia

Alfred Stieglitz, Flatiron Building, New York, 1903.

Edward Steichen, Flatiron Building, 1905.

Robert Demarchy, Prima Vera, 1896

Alvin Coburn, Keith Chesterton, 1905

[muokkaa] Lähdeviitteet

1. ↑ Aikajana, modernismi, valokuvaus. Viitattu 17.5.2008.
2. ↑ The Free Dictionary, Pictorialism. Viitattu 18.5.2008.

[muokkaa] Aiheesta myös

Pirjo Porkka, Fritz Englund: Utua ja poutaa, Piktorialismi, Suomen valokuvataiteen museo

[muokkaa] Katso myös

• Valokuvaus
• Uusasiallisuus