Perhe-eläke
Wikipedia
Perhe-eläke on eläke, jota maksetaan henkilön kuoleman jälkeen hänen leskelleen ja lapsilleen. Sen tarkoitus on turvata omaisten toimeentulo edunjättäjän kuoleman jälkeen.
[muokkaa] Perhe-eläkkeeseen oikeutetut
Työeläkelakien mukaiseen perhe-eläkkeeseen on oikeus kuolleen henkilön
- alle 18-vuotiailla lapsilla
- leskellä (avioliitto tai rekisteröity parisuhde)
- eräin edellytyksin entisellä puolisolla.
Avoliitossa olevilla ei siis ole oikeutta leskeneläkkeeseen.
Leskellä on oikeus perhe-eläkkeeseen, jos hänellä on tai on ollut edunjättäjän kanssa yhteinen lapsi. Lisäksi heidän piti olla edunjättäjän kuollessa naimisissa tai rekisteröidyssä parisuhteessa ja liiton on pitänyt olla solmittu ennen kuin edunjättäjä täytti 65 vuotta.
Lapseton leski saa eläkkeen, jos
- liitto on solmittu ennen kuin leski täytti 50 vuotta
- liitto on jatkunut vähintään viisi vuotta
- liitto on solmittu ennen kuin edunjättäjä täytti 65 vuotta
- leski on puolison kuollessa vähintään 50-vuotias tai on saanut työkyvyttömyyseläkettä vähintään kolmen vuoden ajan.
Entinen puoliso voi saada eläkkeen, jos kuollut henkilö oli velvollinen maksamaan hänelle elatusapua.
Lapsi saa eläkkeen, jos hän on edunjättäjän biologinen lapsi, adoptiolapsi tai lesken lapsi, joka asui samassa taloudessa edunjättäjän kanssa. Kasvattilapsella ei ole oikeutta työeläkelakien mukaiseen perhe-eläkkeeseen.
Kansaneläkelaitos voi maksaa yleistä perhe-eläkettä leskille ja lapsille.
