Pavut
Wikipedia
| Pavut | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tarhapapu (Phaseolus vulgaris) | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Pavut Wikispeciesissä |
Pavut (Phaseolus) on hernekasvisuku, johon kuuluu noin 80 köynnöstävää ruohovartista lajia, jotka kasvavat luonnonvaraisena Keski- ja Etelä-Amerikassa. Lehdet ovat kolmisormiset, kärhettömät ja kukinto isokukkainen terttu. Tätä ennen Vanhassa Maailmassa tunnettiin jo ainakin kaksi muuta papulajia: lännessä härkäpapu (Vicia faba) ja Itä-Aasiassa soija. Suomen papu-sana on alkuaan tarkoittanut vain härkäpapua.
Eurooppaan amerikkalaisia papuja tuotiin jo 1500-luvulla. Suomeen niitä tuotiin hiukan myöhemmin, 1600-luvulla, puna- tai valkoteriöinen tarhapapu (Phaseolus vulgaris), jolla on sileä vihreä, keltainen tai violetti, 8–16 cm pitkä palko. Sen viljelysmuotoja ja -lajikkeita ovat muun muassa pensasmaisesti kasvava pensaspapu ja salkomainen salkopapu. Pyöreäpalkoisista tarhapavuista käytetään nimeä taitepapu ja litteäpalkoisista leikkopapu. Pavut ovat yleensä pensaspapujen siemeniä, niitä on valkoisia, punaisia, ja ruskeita. Ituravinnoksi idätetään mungpapua. Punakukkainen, 3–4 metriä korkea ruusupapu on Suomessa yleinen koristekasvi, jonka pavut ovat myös syötäviä.
Suomen Elintarviketurvakeksuksen mukaan useimmat ruoanlaitossa käytettävistä hernekasvien siemenistä sisältävät huonostisulavia ja jopa myrkyllisiä lektiinejä ja muita vahingollisia proteiineja. Jotta ne saataisiin tehottomaksi, pavut tulisi liottaa ja keittää ohjeiden mukaan. Vähäisempi käsittely voi johtaa ruoansulatusongelmiin ja jopa ruokamyrkytykseen.[1] Suomessa perinteisesti käytetyt herneet ja vihreät (tuoreet) pavut ovat kuitenkin turvallisia, samoin linssit. Kuivattuna näidenkin keittoaikaa voidaan tosin liottamalla lyhentää.
[muokkaa] Pavut arkikielessä
Pavut tarkoittavat arkikielessä ruoanvalmistuksessa käytettäviä hernekasvien siemeniä ja palkoja (vertaa englannin kielen beans). Varsinaiseen papujen sukuun kuuluvien kasvien lisäksi pavuiksi nimitetään eräitä muitakin hernekasvilajeja, muun muassa härkäpapua ja soijaa. Härkäpavun viljely Suomessa on alkanut viimeistään 600-luvulla jKr eli merovingiajalla.
