Paradise Lost

Wikipedia

Paradise Lost
Tiedot
Toiminnassa:	1987–
Tyylisuunta:	metallimusiikki
Tyylilaji:	goottimetalli doom metal death metal (alkupään levyt) synthpop (osa levyistä)
Kotipaikka:	Englanti
Laulukieli:	englanti
Sivusto:	paradiselost.co.uk
Jäsenet
Nick Holmes laulu Gregor Mackintosh kitara Aaron Aedy kitara Steve Edmondson bassokitara Jeff Singer rummut
Entiset jäsenet
Lee Morris rummut (1994–2004) Matthew Archer rummut (1987–1994)
Levy-yhtiöt
Century Media 2007– EMI   BMG   Jive Records   Koch Records   GUN Records   Music for Nations   Peaceville

Paradise Lost on brittiläinen metalliyhtye, joka perustettiin Halifaxissa, Englannissa vuonna 1987. Yhtyettä pidetään goottimetallin pioneerina, ja yhtyeestä on tehty Diran Noubarin ohjaama dokumenttielokuva Over the Madness (2007), joka käsittelee Paradise Lostin vaikutusta goottimetalligenreen. Dokumentin mukaan yhtye on myynyt yli kaksi miljoonaa albumia.

Sisällysluettelo 1 Yhtyeen historia 1.1 Death/doom-vuodet (1987–1992) 1.2 Goottimetallin vuodet (1993–1996) 1.3 Syntikkapopin ja goottirockin vuodet (1997–2004) 1.4 Paluu goottimetalliin (2005–) 2 Jäsenet 2.1 Entiset jäsenet 3 Diskografia 3.1 Albumit 3.2 Singlet ja EP:t 3.3 Kokoelmat, livealbumit ja DVD/VHS-julkaisut 3.4 Demot 3.4.1 Morbid Existence (1988) 3.4.2 Paradise Lost -demo (1988) 3.4.3 Frozen Illusion (1989) 3.4.4 Pain of Desolation (1990) 4 Lähteet ja Aiheesta muualla

[muokkaa] Yhtyeen historia

[muokkaa] Death/doom-vuodet (1987–1992)

Yhtye teki levytyssopimuksen Peaceville Recordsin kanssa vuonna 1990 ja julkaisi debyyttialbuminsa Lost Paradise samana vuonna. Albumi edusti brutaalia ja hiomatonta death metalia, joka ei eronnut ratkaisevasti aikalaisistaan. Seuraavana vuonna ilmestynyt Gothic -albumi osoittautui kuitenkin yhtyeen läpimurroksi, kun yhtye lisäsi death metal -äänimaailmaansa naislaulua ja orkesterisovituksia, toimien pioneerina goottimetallille aina albumin nimeä myöten.

Vuoden 1992 albumi Shades of God jatkoi kuolonmetallin elementtien yhdistämistä muihin tyylilajeihin, tällä kertaa pääasiassa doom metaliin. Music for Nationsin julkaisema levy toi yhtyeelle paljon uusia kannattajia Euroopasta, ja levyä edeltäneen EP:n ”As I Die” -kappale nousi suoranaiseksi hitiksi, jota esitettiin myös Music Televisionilla. Kappale on edelleen yksi yhtyeen tunnetuimpia kappaleita. Shades of Godin aikana yhtye myös konsertoi runsaasti, myös Suomessa 16. maaliskuuta 1992.

[muokkaa] Goottimetallin vuodet (1993–1996)

Paradise Lostin neljäs albumi Icon jätti death metalin taakseen, laulaja Nick Holmesin muuttaessa laulutyylinsäkin murinasta puhtaammaksi, matalammaksi lauluksi. Entistä ”yleisöystävällisempi” albumi osoittautui goottimetallin tärkeäksi vaikuttajaksi, ja kasvanut suosio toi yhtyeelle entistä enemmän kuulijakuntaa. Yhtye vieraili jälleen Suomessa, 27. lokakuuta 1993. Alkuperäisrumpali Matthew Archer kuitenkin erosi yhtyeestä, ja hänet korvasi Lee Morris.

Vuoden 1995 albumi Draconian Times jatkoi kehitystä poispäin raskaammasta metallista, kohti kevyempää ja entistä melodisempaa goottimetallia. Sekä yleisön että kriitikoiden arvostamaa albumia pidetään yhtenä Paradise Lostin tärkeimmistä levyistä.

[muokkaa] Syntikkapopin ja goottirockin vuodet (1997–2004)

One Second -albumi (1997) yllätti kuulijat, sillä yhtye oli vaihtanut liki täydellisesti tyyliä. Hiukset oli leikattu, kitaravallit poistettu ja tilalle oli tullut Depeche Mode -henkistä syntikkapoppia ja -rokkia. Muutos ei ollut kaikkien mieleen, mutta Paradise Lost sai jalansijaa eritoten Yhdysvalloissa, ja albumi on edelleen yhtyeen myydyin.

Goottirockin ja syntikkapopin yhdistelmät jatkuivat vielä albumeilla Host (1999) ja Believe in Nothing (2001), Paradise Lostin päästessä entistä isommille levy-yhtiöille kuten EMI:lle ja BMG:lle. Myynti ja kuulijapalaute eivät kuitenkaan olleet toivotut. Yhtye julkaisi 2002 goottirock-albumin Symbol of Life, jossa pop-vaikutteita oli jätetty hieman taka-alalle. Albumi ei kuitenkaan menestynyt, ja Suomessakin levy jäi albumilistan ulkopuolelle, ensimmäistä kertaa sitten Shades of God -albumin.

Vuonna 2004 rumpali Lee Morris jätti yhtyeen.

[muokkaa] Paluu goottimetalliin (2005–)

Vuonna 2005 julkaistu, yhtyeen kymmenes albumi kantoi yhtyeen nimeä. Paradise Lost -levy oli paluu goottimetallijuuria kohti, ja selvästi raskaamman kuuloinen kuin muutama edeltänyt albumi. Albumi sai aiempaa innostuneen vastaanoton, ja yhtye kiersi jälleen Eurooppaa, muun muassa Ruisrockissa 2006. Rumpali Jeff Singer toimi sessiomuusikkona, kunnes hänen pestinsä vakinaistettiin vuonna 2007.

Vuonna 2007 julkaistu yhdestoista studioalbumi In Requiem jatkoi ”kunnianpalautusta” palaten raskaampiin, paikoin miltei doom metal -maisiin äänimaisemiin, joita yhtyeeltä kuultiin viimeksi Icon-albumin aikoihin vuonna 1993. Yhtye pääsi pitkästä aikaa myös pidemmälle Yhdysvaltain-kiertueelle, tällä kertaa suomalaisen Nightwishin kiertueen lämmittelijänä.

[muokkaa] Jäsenet

• Nick Holmes – vokaalit
• Gregor Mackintosh – kitara
• Aaron Aedy – kitara
• Steve Edmondson – basso
• Jeff Singer – rummut (2005-)

[muokkaa] Entiset jäsenet

• Lee Morris – rummut (1994–2004)
• Matthew Archer – rummut (1987–1994)

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Albumit

• Lost Paradise (1990)
• Gothic (1991)
• Shades of God (1992)
• Icon (1993)
• Draconian Times (1995)
• One Second (1997)
• Host (1999)
• Believe in Nothing (2001)
• Symbol of Life (2002)
• Paradise Lost (2005)
• In Requiem (2007)

[muokkaa] Singlet ja EP:t

• In Dub (1990)
• As I Die - EP (1992)
• Gothic EP (1994)
• Seals the Sense (1994)
• The Last Time (1995)
• Forever Failure (1995)
• True Belief '97 (1997)
• Say Just Words (1997)
• One Second (1997)
• Permanent Solution (1999)
• So Much Is Lost (1999)
• Fader (2001)
• Mouth (2001)
• Erased (2002)
• Forever After (2005)
• The Enemy (2007)

[muokkaa] Kokoelmat, livealbumit ja DVD/VHS-julkaisut

• Live Death (live-VHS) (1990) / (live-DVD) (2004)
• Harmony Breaks (live-VHS) (1994)
• The Singles Collection (singlekokoelma) (1997)
• Reflection (kokoelma) (1998)
• One Second-Live (live-VHS) (1999)
• Evolve (live-DVD) (2002)
• At the BBC (live-CD) (2003)
• Over the Madness (DVD-dokumentti) (2007)
• The Anatomy of Melancholy (live-DVD/CD) (2008)

[muokkaa] Demot

[muokkaa] Morbid Existence (1988)

1. Morbid Existance 02:58

• Demo sisälsi treeninauhaversion Morbid Existence -kappaleesta.

[muokkaa] Paradise Lost -demo (1988)

1. Drown in Darkness 04:35
2. Internal Torment 02:03
3. Morbid Existence 02:58

[muokkaa] Frozen Illusion (1989)

1. Paradise Lost 05:48
2. Internal Torment 05:19
3. Frozen Illusion 05:30

[muokkaa] Pain of Desolation (1990)

1. Internal Torment 04:40
2. Our Saviour 05:56
3. Plains of Desolation 04:09
4. Drown in Darkness 04:36
5. Paradise Lost 05:33
6. Nuclear Abomination 03:47
7. Our Saviour (Encore) 06:01

[muokkaa] Lähteet ja Aiheesta muualla

• Yhtyeen virallinen sivusto (englanniksi)
• Encyclopaedia Metallum: Paradise Lost
• Diran Noubarin Over the Madness -dokumentti IMDB:ssä

Paradise Lost
Nick Holmes | Gregor Mackintosh | Steve Edmondson | Aaron Aedy | Jeff Singer
Entiset jäsenet: Lee Morris | Matthew Archer
Diskografia
Albumit: Lost Paradise (1990) | Gothic (1991) | Shades of God (1992) | Icon (1993) | Draconian Times (1995) | One Second (1997) | Host (1999) | Believe in Nothing (2001) | Symbol of Life (2002) | Paradise Lost (2005) | In Requiem (2007)
Singlet ja EP:t: "In Dub 12"" (1990) | "As I Die -EP" (1993) | "Gothic EP" (1994) | "Seals the Sense" (1995) | "The Last Time" (1995) | "Forever Failure" (1995) | "True Belief" (1997) | "Say Just Words" (1997) | "One Second" (1997) | "Permanent Solution" (1999) | "So Much Is Lost" (1999) | "Fader" (2001) | "Mouth" (2001) | "Erased" (2002) | "Forever After" (2005) | "The Enemy" (2007)
Livealbumit: At the BBC -live (2003)
Kokoelma-albumit: The Singles Collection (1997) | Reflection (1998)
Videot ja DVD:t: Live Death (VHS 1990/DVD 2004) | Harmony Breaks -VHS (1994) | One Second Live -VHS (1999) | Evolve-DVD (2002)