Orleansin piiritys
Wikipedia
| Orleansin piiritys | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa satavuotista sotaa | |||||||
 |
|||||||
|
|||||||
| Taistelijat | |||||||
| Englanti | Ranska | ||||||
| Vahvuudet | |||||||
| 5 000 | 6 400 sotilasta, 4 000+ aseistautunutta kansalaista | ||||||
| Tappiot | |||||||
| 4 000 | 2 000 | ||||||
Orleansin piiritys (ransk. Le Siège d'Orléans) 1428–1429 oli eräs Satavuotisen sodan käännekohdista ja käänsi Ranskan kruunperillisen kärsimät tappiot voitoiksi tehden tietä hänen kuninkuudelleen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tausta
Satavuotinen sota oli 1400-luvun puolella muuttunut yhä enemmän Ranskan sisällissodaksi, jossa Kaarle VI pojan Kaarlen (kuninkaana Kaarle VII) joukot ja Burgundin herttuan Filip III Hyvän joukot taistelivat keskenään. Lisäksi Burgundi oli liittoutunut Englannin kanssa. Liittoutuman kummallakin osapuolella oli kuitenkin omat tavoitteensa, jotka pitkällä aikavälillä olivat ristiriidassa keskenään.
Englannin kuninkaan Henrik V:n, oli saanut perimysoikeuden Ranskan kruunuun Kaarle VI:n mahdollisen kuoleman myötä ns. Troyesin sopimuksella. Henrik kuitenkin ehti kuolla ennen appiukkoaan Kaarle VI:tä. Näin vähän alle vuoden ikäinen Henrik VI nousi Englannin valtaistuimelle. Kun myös Kaarle VI melko pian kuoli, tuli Henrik VI:sta englantilaisten mielestä myös Ranskan kuningas. Tätä eivät hyväksyneet edesmenneen Kaarle VI:n pojan (dauphinin, kruununprinssin), kannattajat, koska pitivät tätä ns. Bourgesin kuningasta ainoana oikeana Ranskan hallitsijana. Burgundin Filip III Hyvä, ajankohdan merkittävin, varakkain ja mahtavin hallitsija havitteli Ranskan kruunua, olihan hän edesmenneen Kaarle VI:n serkku. Poliittisessa tilanteessa tämä Lännen suuri leijona, kuten häntä myös kutsuttiin, oli katsonut liittoutumisen englantilaisten kanssa paremmaksi omille kunnianhimoisille tavoitteilleen.
Kuninkaiden, heidän kannattajiensa ja sotilaittensa lisäksi kuuluu kuvaan Orleansin kaupunki, joka on tärkeä solmukohta kun on kyse Ranskan alueellisesta hallinnasta, sillä sen luona kohtaavat Loire-joen eteläisellä puolella oleva Ranska, joka oli Dauphinin hallinnassa, sekä pohjoinen Ranska, jota hallitsivat englantilaiset ja burgundilaiset. Lisäksi isojen päättäjien pakan sekoitti 17-vuotias maalaistyttö Pohjois-Ranskasta, joka nousi ratkaisevaan osaan tässä sotahistorian suuressa käänteessä. Nuori neito oli tietenkin Jeanne d'Arc.
[muokkaa] Piiritys
Vuonna 1428 Bedfordin herttua, Ranskan sijaishallitsija Englannin kuninkaan Henrik VI:n nimissä, teki päätöksen hyökätä Orleansin kaupunkia vastaan. Hänellä oli näin tarkoituksenaan ensinnäkin ottaa haltuunsa tuo Kapetingien dynastialle erinomaisen tärkeä kaupunki, olihan se ollut dynastian ensimmäisten hallitsijoiden pääkaupunki, ja toiseksi avata tie kohden etelää Berryn, Poitoun ja Auvergnen maakuntiin, joissa, ranskalaisen kruununperijän, dauphinin asema oli vielä erinomaisen vahva.
Muutamassa päivässä Loire-joen pohjoisen puolen kaupungit antautuivat yksi toisensa jälkeen englantilaisille joukoille. Englantilaisen armeija käsitti noin 10.000 sotilasta. Orleansin kaupunki, sotaretken varsinainen kohde kuitenkin pysyi vahvana. Lopulta 12. lokakuuta englantilaiset asettuivat piirittämään kaupunkia. Piiritys oli hyökkääjän perinteinen keino käydä väsytyssotaa ja eurooppalaiset olivat sen asiantuntijoita niin omien feodaalisotiensa kuin myös ristiretkienkin tuoman kokemuksen myötä. Englantilaiset katkaisivat Orleansin kaupungin asukkailta ja puolustajilta yhteydet ympäristöön. Kaupunkiin kohdistunut tulitus alkoi 17. lokakuuta, ja englantilaiset hyökkäsivät Loise-joen yli menävää siltaa suojannutta Fort des Tourellesia vastaan 21. lokakuuta. Se ei onnistunut ensimmäisellä kerralla, mutta 24. lokakuuta tapahtunut uusi yritys tuotti tulosta. Samalla kuitenkin heidän komentajansa Salisburyn herttua haavoittui ja kuoli haavoihinsa muutamaa päivää myöhemmin.
Orleansin puolustajat käyttivät hyväkseen tilannetta ja hävittivät kaupungin ympäristön pystyäkseen puolustamaan kaupunkia paremmin. Tässä hävityksessä tuhottiin mm. 26 ympäristön kirkkoa. Samaan aikaan he hankkivat lisää aseistusta. Seuraavana vuonna 5. tammikuuta amiraali de Coulan toi lisäjoukkoja (200 miestä) puolustajien vahvistukseksi. Englantilaisten hyökkäykset torjuttiin säännöllisesti ja estettiin täydellinen piiritetyn kaupungin sulkeminen, muutenhan olisi voinut seurata nälänhätä. Bloista tulleiden kuninkaallisten apujoukkojen avustuksella kaupungin asukkaat takavarikoivat Pariisista piirittäjille tulleen sillilastin. Tuota tapahtumaa kutsutaan nimellä Journée des Harengs (Sillien päivä). Samalla tämä tapahtuma kohotti kaupunkilaisten mielialoja ja oli omiaan vahvistamaan puolustusta. Olihan selkeästi käynyt ilmi, että englantilaisten joukot eivät oleet kyllin vahvoja ja tehokkaita, jotta olisivat voineet kukistaa kaupungin vastarinnan.
Kaupungin 5000 asekuntoisella miehellä oli muiden aseiden lisäksi käytössään 72 kanuunaa, puisia tai metallisia putkia, jotka ampuivat 10-100 kilon panoksia korkeintaan 1000 metrin kantamalla. Niihin käytetty ruuti oli usein kehnoa, ja tulokset olivat sen mukaisia. Kaupungin puolustus kuitenkin kesti, eivätkä englantilaiset onnistuneet valloittamaan kaupunkia, joka olisi avannut heille oven kohti Ranskan eteläisempiä maakuntia.
[muokkaa] Piirityksen murto
Sotilaallisten neuvonantajiensa tahdon vastaisesti dauphin Kaarle nimesi yllättäen Jeanne d'Arcin johtamaan 4000 miehen sotajoukkoa yhdessä Jean Dunois'n kanssa. Kun Jeanne joukkoineen lähestyi Orleansia, hän pyysi englantilaisia vetämään joukkonsa pois kaupungin ympäriltä. Tämä pyyntö tietenkin torjuttiin ja sille jopa naurettiin. Kuitenkin Jeannen kuulemat "äänet" olivat kertoneet hänelle, että englantilaisia vastaan pitää hyökätä pohjoisesta, ja hän onnistui vakuuttamaan muut suunnitelmansa hyödyllisyydestä. Ranskalaiset joukot astuivat kaupunkiin 29. huhtikuuta 1429.
Muutaman päivän kuluttua 11. toukokuuta Jeanne tuli joukkoineen ulos kaupungista ja osallistui englantilaisen hallussa olevan St-Loupin linnoituksen valloitukseen. Taistelussa kaatui vain kaksi ranskalaista kun taas vastapuolen menetykset olivat moninkertaiset. Seuraavien viikkojen aikana Jeanne joukkoineen teki vastaavanlaisia hyökkäyksiä Orleansin ympäristöön sillä seurauksella, että kuusitoista englantilaisten hallussa ollutta linnaketta palautui ranskalaisten hallintaan.
Englantilaiset joutuivat lopettamaan piirityksen ja peräytymään takaisin kohden Pariisia 8.-9. toukokuuta 1429.
[muokkaa] Seuraukset
Orleansin piiritys ja sen purkautuminen oli Ranskan sotilaallisena voittona ja englantilaisten nöyryyttävänä tappiona yksi niistä historiallisista tapahtumista, joiden seuraukset ovat paljon laajemmat ja suuremmat kuin taisteluun osallistuneet olisivat ikinä osanneet kuvitella. Tapahtumilla oli välittömät, mutta myös pitkän aikavälin seurauksensa.
[muokkaa] Välittömät seuraukset
Välittömistä seurauksista voidaan mainita moraalin voimakas kohoaminen ranskalaisten joukoissa. Lisäksi jako Jeannen kannattajiin ja vastustajiin syveni, joskin kannattajien joukko kasvoi. Piirityksen laukeaminen piiritettyjen voitoksi esti englantilaiseten etenemisen kohden dauphinin hallussa olevia alueita. Englantilaisten joukkojen taistelumoraali puolestaan laski, koska voitto ei ollutkaan enää itsestään selvä.
Jeanne d'Arcilla oli kuitenkin mielessään vain yksi ainoa päämäärä, jonka hyväksi voittoa saattoi käyttää. Kyse oli dauphinin eli kruununperillisen voitelusta kuninkaaksi. Jeanne lähti innolla toteuttamaan tätä hanketta, ja matka Orleansista kohden Reimsiä ja sen katedraalia alkoi. Matkalla kaupunki toisensa jälkeen antautui kuninkaan joukoille ja lopulta myös kruunajaiskaupunki (Ranskassa tosin tässä tilanteessa on ollut kyse enemmänkin pyhittämisestä kuin kruunaamisesta).
Reimsin tilaisuudessa ei ollut paikalla vallan symboleja, sillä ne olivat englantilaisten hallussa. Kuitenkin siellä oli kaikkein tärkein, Pyhä Ampulli, sen sisältämä pyhä öljy sekä rituaalin suorittaja, Reimsin arkkipiispa-herttua. Arkkipiispa oli nimittäin tehnyt voitelun aina Klodvig I:n ajoista lähtien. Dauphinista tuli kuningas Kaarle VII ja hän sai voitelun myötä itselleen kaikki ne uskonnollis-poliittiset avut ja voimat, joita Ranskan kuninkuuteen kuului. Tällä voitelulla on myös oma suuri merkityksensä ranskalaiselle itsetunnolle, sillä vain oikealla Pyhän Ampullin öljyllä voideltu saattoi olla maan hallitsija.
[muokkaa] Pitkän aikavälin seuraukset
Eräässä taistelun vaiheessa Jeanne d'Arc haavoittui olkapäähän osuneesta nuolesta. Hän sai sen kiskaistua itse pois ja pystyi jatkamaan taistelua. Englantilaiset sen sijaan uskoivat tappaneensa tuon "noidan". Tämä taistelukohtauksessa syntynyt maine koitui myöhemmin Jeannen kohtaloksi: hän päätti päivänsä polttoroviolla juuri noituudesta syytettynä.
Myös pitkällä aikavälillä ranskalaisten itsetunto taistelussa englantilaisia ja burgundilaisia vastaan voimistui. Orleans oli käännekohta ja melko pian sen jälkeen Kaarle VII ja Burgundin herttuan Filip III Hyvä solmivat aselevon. Taistelu Kaarlea vastaan olisi ollut rikos majesteettia kohtaan, olihan hänet nyt voideltu.
Jeanne d'Arcilla oli tärkeä rooli myös ranskalaisuuden uutena symbolina: hänen hyvyytensä oli niin suuri, että tilapäisesti sen saattoi voittaa vain englantilaisten pahuus. Näin nuoren tytön propaganda-arvo nousi suureksi jo ajankohdan tapahtumien yhteydessä, ja sitä se on ollut aina meidän päiviimme saakka.
[muokkaa] Lähteet
- Allemand, Christopher; La guerre de Cents Ans. (1988)
- Bordonove, Georges; Les Rois qui ont fait la France, Les Valois, tome 2, Charles VII. (1985)
- Defournaux, Marcelin; La vie Quotidienne au temps de Jeanne D'Arc. (1952)
- Favier, Jean; La guerre de Cent Ans. (1980)
- Neillands, Robin; The Hundred Years War. (1990)
- Perroy, Édouard; La guerre de Cent Ans. (1945/1982)
