Normaalikoulu

Wikipedia

Normaalikoulut ovat valtion oppilaitoksia, joissa yliopistojen opettajaksi opiskelevat opettajakokelaat eli auskultantit suorittavat opettajaharjoittelunsa pääosan. Kaikki normaalikoulut kuuluvat samalla paikkakunnalla toimivaan yliopiston kasvatustieteelliseen tiedekuntaan. Riippuen siitä, koulutetaanko paikkakunnalla aineen- vai luokanopettajia, koulussa on joko peruskoulun 1.–6. tai 7.–9. luokat sekä mahdollisesti lukio. Joissain normaalikouluissa on sekä täydellinen peruskoulu että lukio.

Normaalikoulun nimi on laina ranskan kielestä saksan kielen välittämänä. Sana normaali ei tarkoita tässä tapauksessa tavanomaista vaan normin antavaa. Puhekielessä normaalikoulua kutsutaan usein norssiksi. Aiemmin myös ammatillista opettajankoulutusta antaneita laitoksia kutsuttiin normaalioppilaitoksiksi (esim. Kurun normaalimetsäoppilaitos).

Normaalikoulujen toiminta valtion oppilaitoksina on harvinainen poikkeustapaus Suomen koulutusjärjestelmässä. Lähes kaikki muut peruskoulut ja lukiot ovat kuntien tai yksityisten (esim. Steiner-koulut) omistamia. Syynä järjestelyyn on normaalikoulujen tehtävä opettajien kouluttajina. Tämä on katsottu vaativan, että normaalikoulu toimii osana yliopistoa. Ennen peruskoulujärjestelmään siirtymistä 1970-luvulla lähes kaikki nykyiset normaalikoulut olivat joko kansakoulunopettajaseminaarien harjoittelukouluja tai itsenäisiä valtion normaalikouluja, jotka toimivat suoraan kouluhallituksen alaisina. Kun kaikki opettajankoulutus akateemistettiin, normaalikouluista tuli osa uusia kasvatustieteellisiä tiedekuntia.

Oppilaansa normaalikoulu ottaa tavanomaiseen tapaan sijaintikunnastaan. Käytännössä normaalikoulu on määritelty lähikouluksi tietylle alueelle, jolla on sopiva väestöpohja. Sijaintikunta maksaa tästä valtiolle korvauksen. Opetus tapahtuu pääosin normaalisti, mutta osan tunneista pitävät opetusharjoittelijat. Näitä tunteja on aina valvomassa luokan varsinainen opettaja, joka antaa jälkikäteen palautteen suorituksesta. Normaalikoulun opettajat antavat lisäksi opetusharjoittelijoille ohjausta ja opetusta koulunpidollisissa ja käytännöllisissä tehtävissä.

Koska normaalikoulut toimivat osana yliopistoa, ne tarjoavat luonnollisen kohteen erilaisille kasvatustieteellisille tutkimuksille ja kokeiluille. Opetukselliset kokeilut ovat osa normaalia opettajan työtä, mutta tutkimusten suorittaminen oppilailla vaatii vanhempien luvan. Usein onkin tapana pyytää normaalikoululaisten vanhemmilta yleissuostumus erilaisten pienimuotoisten kyselyjen suorittamiseen oppilaille. Tämä riittää tyypillisten pro gradujen ja proseminaaritöiden tarpeisiin. Laajemmat tutkimusprojektit vaativat tarkemman hyväksymismenettelyn.

Yleensä normaalikoulun oppilasta kohden käytetty rahamäärä on hieman suurempi kuin vastaavassa kunnan koulussa. Tähän on syynä pyrkimys tarjota opetusharjoittelijoille kasvatustieteen nykytilaa vastaava harjoitteluympäristö.