Navaronen tykit
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
|
|
|
 |
|
| Ohjaaja | J. Lee Thompson |
| Käsikirjoittaja | Carl Foreman Alistair MacLeanin romaanin pohjalta |
| Tuottaja | Carl Foreman, Cecil F. Ford |
| Säveltäjä | Dimitri Tiomkin |
| Pääosat | Gregory Peck David Niven Anthony Quinn Stanley Baker James Darren Anthony Quayle Irene Papas Gia Scala |
|
|
|
| Valmistusmaa | Iso-Britannia |
| Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures Corporation |
| Ensi-ilta | 1961 |
| Kesto | 158 min |
| Kieli | englanti, kreikka, saksa |
| Ikäraja | Suomessa K-16 (suomi) |
| Budjetti | 6,000,000 $ (arvio) |
| Seuraaja | Navaronen haukat |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
Navaronen tykit on Alistair MacLeanin romaaniin perustuva, vuonna 1961 ensi-iltansa saanut sotaelokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat Välimerelle toisen maailmansodan aikana. Elokuvan on ohjannut J. Lee Thompson, ja siinä näyttelee aikansa kärkinimistä koostunut näyttelijäjoukko.
Alun perin ohjaajaksi palkattiin Alexander MacKenzie, mutta tuottaja Foreman erotti hänet luovien erimielisyyksien vuoksi. Myös korpraali Millerin näyttelijä David Niven tuli Kenneth Moren tilalle. Gregory Peckin rooliin oli alun perin harkittu Rock Hudsonia ja sitä oli tarjottu William Holdenille, jonka palkkavaatimus, 750,000 $ ja 10% tuotosta, oli tuottajille liian korkea.
Anthony Quayle näyttelee elokuvassa englantilaista majuria. Toisessa maailmansodassa Quayle oli englantilainen armeijan tiedustelun majuri, joka organisoi partisaanitoimia Albaniassa. David Niven pitää elokuvassa kevyen jalkaväen yksikön tunnusta baretissaan. Hän palveli kyseisessä yksikössä sodan aikana.
[muokkaa] Juoni
Kaksi Navaronen saarella sijaitsevaa erittäin tehokasta saksalaista tykkiä valvoo Kreikan edustalla kulkevaa meriliikennettä. Jo yksi risteilijä on tuhoutunut niiden uhrina. Lisäksi pienellä Kheroksen saarella, jonne ainoa tie kulkee Navaronen ohi, on useita tuhansia brittisotilaita loukussa - ja saksalainen rynnäkköosasto lähestyy. Joukoilla ei ole mahdollisuutta selvitä - ja jos he häviävät, moinen voitto saattaisi olla ratkaiseva tekijä joka saisi puolueettoman Turkin siirtymään saksalaisten puolelle.
Koska tykeille on rakennettu bunkkerikompleksi vuorenrinteeseen, niitä ei voi tuhota ilmahyökkäyksen avulla. Kuudesta liittoutuneiden sotilaasta muodostuva joukko lasketaan saarelle. Heidän tulee ottaa yhteys paikallisiin partisaaneihin ja yrittää räjäyttää tykit, ennen kuin britit ehtivät toteuttaa alueella kaavaillun laivasto-operaation.
Monta mutkaa matkaan mahtuu: jo lähtiäisiksi kaapataan oven takana kuunnellut paikallinen asukas - jonka paikallinen komendantti suostuu vangitsemaan vasta kun ryhmän johtaja Mallory (Gregory Peck) käskee ampua molemmat - ja tietenkin "viaton pyykkäripoika" päästetään heti vapaaksi kun ryhmä on lähtenyt.... ja merkillistä kyllä, saksalaiset odottavat hyökkääjiä.... tosin taistelusta tulee ruma ja lyhyt.
Navaronella ensin alus ja suuri osa varusteista menetetään; sitten yksi ryhmästä loukkaantuu vakavasti ja tarvitsisi lääkärinapua, mikä ei tule kysymykseenkään. Eikä tässä kaikki: vaikka ryhmä joutuu vangiksi ja pääsee pakoon, osoittautuu että navaronelaisten partisaanien joukossa on kavaltaja: kellolaite on rikottu sekä tulilanka ja räjähtävä elohopeasuola ovat poissa.
Elokuvassa esiintyy - kirjasta poiketen - kaksikin naista. Voi kuitenkin sanoa että elokuvan naiskuva on häijyn sovinistinen.
Kirjassa haavoittunut jää pitelemään saksalaisia ja kuolee, elokuvassa hän pääsee sairaalaan ja ilmeisesti selviää.
Kavaltaja paljastuu ja ammutaan.
Kekseliäs räjähde-ekspertti, korpraali Dusty Miller (David Niven) onnistuu rakentamaan miinoituksen niin ettei sitä kokonaan havaita - esillä olevat moninkertaiset osat kyllä mutta yksi osa jää huomaamatta.
Ryhmä pääsee hävittäjille jotka ovat tulossa ja yksi yhteislaukaus pamahtaa - mutta ennen toista laukausta Millerin loukku toimii ja tykit tuhoutuvat.
Elokuva päättyy navaronelaisen synkkään kommenttiin:
»Kylämme maksavat kovan hinnan tästä onnistumisesta...»
