Muinaisen Egyptin kalenteri

Wikipedia

Egyptiläinen kalenteri jakaa vuoden kahteentoista kuukauteen, ja kunkin kuukauden kolmeenkymmeneen päivään. Koska 12 kertaa 30 on yhtä kuin 360 ja vuodessa tiedettiin olevan 365 päivää, jäi jäljelle viisi päivää, niin kutsutut epagomena-päivät, jotka muodostivat eräänlaisen jäännöskuukauden vuoden loppuun. Karkausvuotta ei tunnettu, ja se tarkoitti käytännössä sitä, että kalenteri siirtyi neljässä vuodessa yhden vuorokauden.

Vuodenaikoja oli kolme: tulva (akhet), kylvö (peret, joka oikeastaan tarkoittaa sitä, Joka-Tulee-Näkyviin) ja sato (shemu). Koirantähti Siriuksen niin kutsutun heliakkiksen nousu (toinen ilmestyminen aamutaivaalle ennen auringonnousua) piti oikeastaan ennustaa tulvan alkua, joka osuu meidän kalenterissamme heinäkuun puoliväliin. Heinäkuun puolivälistä marraskuun puoliväliin pellot pysyivät veden peitossa. "Näkyviin tulemisella" tarkoitettiin, että Niili vetäytyi ja maa paljastui jälleen veden alta. Tähän vuodenaikaan, meidän kalenterimme mukaan marraskuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin, maanviljelivät työskentelivät pelloillaan. Kuiva vuodenaika kesti maaliskuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin.

Vuosi alkoi tulva-ajalla, joka - kuten muutkin vuodenajat - kesti neljä kuukautta, joissa kussakin oli 30 päivää. Tulva tarkoitti Niilin vuotuista ja elintärkeää paisumista yli äyräiden. Koirantähden heliakkisen nousun piti perinteisesti osua uudenvuoden tienoille, mutta koska kalenterin uusivuosi osui joka vuosi 1/4 päivää aiemmaksi kuin "oikea" uusivuosi, niin kalendaarisen ja oikean uudenvuoden välille kasvoi vuosi vuodelta suurempi kuilu. Kalendaarinen ja oikea uusivuosi osuivat yhteen joka 1460. vuosi (= 4 x 365). 1460 vuoden jaksoa kutsutaan Sothis-kaudeksi (Sothis on kreikkalainen nimi Koirantähdelle eli Siriukselle). Sothis-kauden tiedetään vaihtuneen Senuseret III:n, Amenhotep I:n ja Thutmosis III:n aikana.