Mikko Kohonen

Wikipedia

Mikko Kohonen (22. tammikuuta 1892 Helsinki – ?) oli Suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat isännöitsijä Olof Johan Kohonen ja Amanda Johansson ja hänen puolisonsa oli Hilda Lydia Häggblom.

Kohonen kirjoitti ylioppilaaksi Nurmeksen yhteiskoulusta 1912. Hän oli Karjalaisen osakunnan jäsen. Opintojaan Kohonen jatkoi Helsingin yliopistossa filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaaattisessa osastossa vuosina 1912 – 1915.

[muokkaa] Jääkäriaika

Polangenin kurssilaisia räjäytysharjotuksessa. Etuoikealla saksalainen kouluttaja luutnantti Mellis

Sotilasuralle Kohonen hakeutui vapaaehtoisena saksaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan (Pfadfinder-kurssi) 9. toukokuuta 1915. Hänet siirrettiin 3. komppaniaan 6. marraskuuta 1915. Ensimmäiseen maailmansotaan Kohonen otti osaa Saksan itärintamalla taistellen Misse-joella. Etappitehtäviin Suomeen hänelle tuli komennus 22. elokuuta 1916. Yhdessä Gruppenführer Lauri Taavetti Tiaisen kanssa he hoitivat ns. läntisen etapin Ylikiimingin kirkonkylän etappiasemaa. Läntisen etapin paljastuttua he joutuivat vetäytymään Ruotsin puolelle pakoon. Kohonen pääsi palaamaan Suomeen kun ns. pohjoinen etappi perustettiin. Kohonen meinasi jäädä santarmien kynsiin suomeen palattuaan, vain aseen käyttö pelasti hänet kiinni joutumiselta. Tämän Tervolassa Kuusikon talossa sattuneen tapahtuman jälkeen Kohonen suunnisti Simoon Maaninkajärven saunalle. Onnekseen hän kerkisi poistua paikalta ennen ns. Simon kahakkaa, koska oli toimittamassa pistooleita ja ammuksia Hastiin. Hastista hän suunnisti Ruotsin puolelle, jolla matkalla hän yhtyi Simon kakassa olleisiin jääkäreihin. Ruotsiin he saapuivat 15. joulukuuta 1916. Vaiheikkaiden etappitapahtumien jälkeen hän palasi takaisin pataljoonaan 27. maaliskuuta 1917 ja osallistui Polangenin erikoiskurssille. Suomeen Kohonen palasi Friedel Jacobssonin komennuskunnan mukana 30. tammikuuta 1918.

[muokkaa] Suomen sisällissota

Sisällissodassa Kohonen johti aluksi Tervolan ja Tornion taisteluissa Tervolan ja Kemin suojeluskuntalaisista kokoonpantua 3. joukkuetta. Tervolan taistelussa hän haavoittui 6. helmikuuta 1918. Haavoistaan toivuttuaan hänet määrättiin 1. jääkärirykmentin 2. jääkäripataljoonan 2. komppanian päälliköksi. 26. maaliskuuta hänet siirrettiin 1. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan. Kohonen johdatti komppaniansa Lempäälän ja Säiniön taisteluihin ja Viipurin valloitukseen.

[muokkaa] Palvelu puolustusvoimissa

Palveli sodan jälkeen Suomen Valkoisen Kaartin 2. pataljoonassa komppanianpäällikkönä, josta tehtävästä hänet siirrettiin 8. heinäkuuta 1918 3. pataljoonan komentajaksi Karjalan rykmentti N:o 3:een. Puolustusvoimien palveluksesta hän erosi 1. heinäkuuta 1921.

[muokkaa] Ylennykset

• Hifsgruppenführer 10. tammikuuta 1916
• Gruppenführer 1. maaliskuuta 1916
• Yliluutnantti 11. helmikuuta 1918
• Kapteeni 1. toukokuuta 1918
• Menetti upseerinarvonsa 10. toukokuuta 1922

[muokkaa] Kunniamerkit

• Vapaudenristi IV miekan kera
• Vapaussodan muistomitali soljen kera
• Jääkärimerkki
• Preussin Rautaristi II
• Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

[muokkaa] Lähteet

• E.Jernström, Jääkärit maailmansodassa, Sotateos oy, Helsinki, 1933
• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.