Mielikki
Wikipedia
Mielikki (Aninka) oli muinaissuomalaisten uskonnon jumaluus, naispuolinen metsänhenki. Mielikki oli metsän kuninkaan Tapion vaimo. Metsästäjien oli joskus puheltava ja laulettava viettelevästi ja "mielin kielin" Mielikille saadakseen tältä lahjana saalista. Mielikki ilmeisesti hoiti metsän "taloustyöt" eli siistimisen, koristelun ja kaunistamisen. Työn tuloksia, metsän kauneutta, kuten myös Mielikin omaa kauneutta, kannatti metsässä liikkuessaan kehua. Mielikki myös lepytti miestään Tapiota, jos hän tuli huonolle tuulelle ja usutti voimat metsämiehiä vastaan.
Mielikki näyttäytyy ihmiselle hyvin harvoin, ja silloin kun hän sen tekee, hän usein huvikseen pukeutuu Tapion harmaaseen naavaturkkiin ja -hattuun. Katsojan silmissä kuusikossa kulkee höperö vanhus, joka laskee mättäiden marjoja. Ihminen ei voi tietää, että metsän ylväs emäntä siinä arvioi tulevaa mustikkasatoa.
Mielikki on taitava parantaja. Hän hoitaa ansoihin jääneet käpälät ja tassut, pesästä pudonneet linnunpoikaset ja metsokukkojen taisteluhaavat. Metsän parantavat kasvit hän kerää huolellisesti talteen, ja niinpä hänellä on sopivia rohtoja myös ihmisten vaivoihin, jos joku vain keksii käydä pyytämässä. Mielikin käyttämiä kasveja ovat mm. kanerva ja kataja.
Mielikkiä rukoiltiin erityisesti pienriistaa pyydettäessä. Pienriistan pyytäjän, sienestäjän ja marjastajan kannattaa lausua metsään mennessään: "Siniviitta, viidan eukko, / mieluinen metsän emäntä! / Anna tie, avaa portti / minun metsällä käydessäni."
Mielikin nimi juontuu onnea, osaa merkinneestä mielu-sanasta.
[muokkaa] Lähde
- Wilhelm Vollmer, "Wörterbuch der Mythologie" digitale bibliothek CD-ROM edition (containing the text of the 3rd edition from 1874) © Directmedia Publishing GmbH Berlin 1999; ISBN 3-932544-22-6
