Max von Sydow
Wikipedia
Max Carl Adolf von Sydow (s. 10. huhtikuuta 1929 Lund) on kansainvälisen uran luonut ruotsalainen näyttelijä. Hän on näytellyt urallaan ainakin ruotsalaisissa, yhdysvaltalaisissa, espanjalaisissa ja italialaisissa elokuvissa. Hän on kuitenkin parhaiten tunnettu rooleistaan lukuisista Ingmar Bergmanin ohjaamista elokuvista.
Hän teki elokuvadebyyttinsä vuonna 1949 elokuvassa Hän oli vain äiti (Bara en mor, 1949). Von Sydowin maineen pohjusti pääsy Ingmar Bergmanin ympärille muodostuneeseen kiinteään työryhmään, jonka muita näyttelijäjäseniä olivat Gunnar Björnstrand, Erland Josephson, Ingrid Thulin, Harriet Andersson ja Bibi Andersson.
Hänen uransa tunnetuimpia elokuvia ovat Neiti Julie (Fröken Julie, 1951), Seitsemäs sinetti (Det Sjunde inseglet, 1957), Mansikkapaikka (Smultronstället, 1957), Kasvot (Ansiktet, 1958), Neidonlähde (Jungfrukällan, 1960), Kuin kuvastimessa (Såsom i en spegel, 1961), Peukaloisen retket (Nils Holgerssons underbara resa, 1962), Talven valoa (Nattvardsgästarna, 1963), Mies Nasaretista (The Greatest Story Ever Told, 1965), Häpeä (Skammen, 1968), Intohimo (En Passion, 1969), Maastamuuttajat (Utvandrarna, 1971), Kosketus (Beröringen, 1971), Manaaja (The Exorcist, 1973), Manaaja II: Luopio (Exorcist II: The Heretic, 1977), Conan barbaari (Conan the Barbarian, 1982), James Bond-elokuva Älä kieltäydy kahdesti (Never Say Never Again, 1983) ja Hannah ja sisaret (Hannah and Her Sisters, 1986).
Yksityiselämässään hän on ollut naimisissa kaksi kertaa: Christina Olin (vuodet 1951–1996, päättyi avioeroon) ja Cathrine Brelet (vuodesta 1997 lähtien). Hänellä on ensimmäisestä avioliitosta kaksi lasta.
