Marie-Louise de Savoie-Carignan

Wikipedia

Marie Thérèse Louise de Savoie-Carignan, joka syntyi 8. syyskuuta päivänä 1749 Torinossa ja kuoli 3. syyskuuta 1792 Pariisissa, sai syntyessään nimen Maria-Teresa di Savoia-Carignano, mutta hänet tunnetaan paremmin nimellä Lamballen prisessa. Hän syntyi Piemonten kuninkaalliseen sukuun, asui lapsuutensa ajan Torinossa ja solmi vuonna 1767 avioliiton Penthièvren herttuan pojan, Louis Alexandre Joseph Stanislas de Bourbonin, Lamballen prinssin kanssa. Avioliiton kautta hän liittyi Ranskan kuningashuoneen, vaikkakin aviottoman sukulinjan kautta, joka johtaa Ludvig XIV:n ja Madame de Montespanin laillistettuun poikaan.

Avioliitto jäi lapsettomaksi ja se päättyi puolison kuolemaan vain vuoden kestettyään. Lamballen prinsessasta tuli kuningatar Marie Antoinetten uskottu sekä tämän talouden ylin taloudenhoitaja (surintendante de la Maison de la reine), jonka tehtäviin kuului lähinnä kuningattaren ajanvietteestä huolehtiminen. Kun Lamballen prisessa oli luonteeltaan pikemmin vakava, tehtävä annettiin pian siihen paremmin sopivan Mme de Polignacin tehtäväksi.

Marie-Antoinetten ja hänen vanhimman uskottunsa väli välit lämpenivät uudestaan, kun kuningatar joutui pohtimaan asemaansa vallankumouksen puhjettua. Kun kuninkaallinen perhe tuotiin Pariisiin 1789, myös prinsessa asettui Tuileries'n palatsiin. Kun vallankumoushallinto määräsi kuningasperheen vangittavaksi elokuussa 1792, Lamballen prisessa seurasi vapaaehtoisesti mukana aluksi Templen torniin, mutta kun vallankumoukselliset erottivat muut vangitut kuningasperheen varsinaisista jäsenistä, hänet siirrettiin la Force -nimiseen vankilaan.

Syyskuun 2. ja 3. päivinä 1792 pariisilaiset ryntäsivät vankiloihin. Lamballen prinsessasta tuli yksi syyskyyn joukkomurhiksi (Massacres de septembre) kutsutun tapahtumaketjun uhreista. Hätäisesi kootun ja epävirallisen oikeudenistunnon tuomion jälkeen häntä pahoinpideltiin ja murhattiin julmasti. Vaikka ruumis jäi muuten koskemattomaksi, seipäännenään pistetty pää kuljetettiin Templeen jääneiden nähtäväksi.

Pian Lamballen prinsessan kuoleman jälkeen julkaistiin suuri määrä silminnäkijäin kertomuksia, joita levittivät niin vallankumoukselliset, kuningasmieliset kuin vastavallankumoukselliset piirit. Ne perustuvat kuitenkin enemmän mielikuvitukseen kuin tosiasioihin ja siksi niihin on suhtauduttava epäillen. ^[1] Kertomuksista kannattaa kuitenkin mainita La Famille royale préservée au Temple. Extrait du récit de ce qui s'est passé au Temple dans les journées des 2 et 3 septembre 1792, jonka tekstiä Georges Bertin on lainannut vuonna 1888 ilmestyneessä teoksessaan ^[2], kertomus tapahtumista Révolution de Paris-lehden numerossa 6 vuodelta 1792, jossa Lamballen prisessa esitetään juonittelijaksi ^[3], La Vérité tout entière sur les vrais acteurs de la journée du 3 septembre 1792 ^[4], le Bulletin du comte de Fersen au prince régent de Suède sur ce qui s'est passé en France ^[5] tai Idée des horreurs commises à Paris dans les journées à jamais exécrables des 10 août, 2, 3, 4 et 5 septembre 1792 ou Nouveau Martyrologe de la Révolution française ^[6].

Tapahtumien jälkeen myös useat kirjailijat toistivat niiden kuvauksia omissa teoksissaan. Heitä olivat l'abbé Barruel ^[7], Antoine Serieys ^[8], Mme de Créquy ^[9] ja Mme Guénard ^[10].

[muokkaa] Lähdeviitteet

1. ↑ Antoine de Baecque, « Les Dernières heures de la princesse de Lamballe », L'Histoire, n° 217, tammikuu 1998, s. 74-78
2. ↑ Georges Bertin, Mme de Lamballe d'après des documents inédits, Paris, 1888, s. 322.
3. ↑ Révolution de Paris, n° 6, 8. syyskuuta 1792
4. ↑ La Vérité tout entière sur les vrais acteurs de la journée du 3 septembre 1792, Pariisi, päiväämätön.
5. ↑ Bulletin du comte de Fersen au prince régent de Suède sur ce qui s'est passé en France, Brysseli, 19. syyskuuta, 1792.
6. ↑ Idée des horreurs commises à Paris dans les journées à jamais exécrables des 10 août, 2, 3, 4 et 5 septembre 1792 ou Nouveau Martyrologe de la Révolution française, Pariisi, 1793
7. ↑ Abbé Barruel, Histoire du clergé pendant la Révolution française, Lontoo, 1797, osa II, s. 126.
8. ↑ Antoine Serieys (1755-1819), Anecdotes inédites de la fin du XVIIIe, Paris, 1801.
9. ↑ Souvenirs de Mme de Créquy, osa VIII, luku IV
10. ↑ Mémoires historiques de Marie Thérèse Louise de Carignan, princesse de Lamballe, une des principales victimes des journées des 2 et 3 septembre 1792, par Madame Guénard, alias Elisabeth Brossin, baronne de Méré (1751-1829), 1815, s. 326 - 336.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Michel de Decker, La princesse de Lamballe : mourir pour la reine, Paris, Pygmalion-G. Watelet, 1999, 293 s., ISBN 2857045859.
• Antoine de Baecque, « Les dernières heures de la Princesse de Lamballe », L'Histoire, n° 217, tammikuu 1998 : historioitsija kuvaa artikkelissaan prisessan kokemien hirveyksien epätarkkuutta
• Alain Vircondelet, La princesse de Lamballe, Paris, Flammarion, 1995, 273 s. . ISBN 208066638X
• Évelyne Lever, Marie-Antoinette, Paris, Fayard, 1991, 736 s.
• Michel de Decker, La princesse de Lamballe, Paris, Perrin, 1979, 283 s. ja 16 s. taulukoita
• Jacques Castelnau, La Princesse de Lamballe, Paris, Hachette, 1956, 223 s.
• Albert-Émile Sorel, La Princesse de Lamballe, une amie de la reine Marie-Antoinette, Paris, Hachette, 1933, 240 s.
• Dr Cabanès, La Princesse de Lamballe intime (d'après les confidences de son médecin). Sa liaison avec Marie-Antoinette. Son rôle secret pendant la Révolution. Nombreux documents inédits, Paris, Albin Michel, 1922, 516 s.
• Raoul Arnaud, La Princesse de Lamballe, 1749-1792 : d'après des documents inédits, Paris, Perrin, 1911, 397 s.
• Blanche C. Hardy, The Princesse de Lamballe, a biography, Londres, A. Constable, 1908, XVI-317 s.
• André Du Mesnil Bon de Maricourt, « Princesse de Lamballe (1749-1792) », Les Contemporains, n° 664, Paris, 5 rue Bayard, 1905, 16 s.
• Sir Francis Montefiore, The Princesse de Lamballe : a sketch, Londres, R. Bentley, 1896, 210 s.
• Adolphe Mathurin de Lescure, La Princesse de Lamballe, Marie-Thérèse-Louise de Savoie-Carignan, sa vie, sa mort (1749-1792), d'après des documents inédits, Paris, H. Plon, 1864, 480 s.
• Eugène-Louis Guérin, La Princesse de Lamballe et Madame de Polignac, Paris, C. Lachapelle, 1838, 2 osaa.

[muokkaa] Kuvakokoelma

• Olivier Blanc, Portraits de femmes, artistes et modèles à l'époque de Marie-Antoinette , Paris, Didier Carpentier éditions, 2006 (kaikki Lamballen prinsessan muotokuvat, kolmetoista mustavalkoisena tai väreissä).