Marcel Mule

Wikipedia

Marcel Mule (24. kesäkuuta 1901, Aube Orne – 19. joulukuuta 2001, Hyère Var) toimi Pariisin konservatorion saksofoninsoiton professorina vuosina 1942–1968.

Yhdessä François Combellen, Paul Rombyn ja Jules Viardin kanssa Marcel Mule on ollut perustamassa saksofoninsoiton ranskalaista koulukuntaa.

[muokkaa] Elämäkerta

Marcel Mule löysi saksofonin lisäksi pianon ja viulun ollessaan 8-vuotias. Hänen sotilassoittokunnan johtajana toiminut isänsä oli hänen ensimmäinen opettajansa. Mulea opetti myös Tasavaltalaiskaartin solisti François Combelle. Kun nuorimies suoritti asepalvelustaan Pariisissa sijaitsevassa tykistörykmentissä, hän käytti hyväkseen kaikki mahdollisuudet opintojensa täydentämiseen Pariisin konservatoriossa. Eritoten hän osallistui Georges Caussaden musiikin harmonian opetukseen.

Vuonna 1923 hän osallistui Tasavaltalaiskaartin soittokunnan pääsykokeeseen, suoritti sen hyväksyttävästi ja sai entisen opettajansa François Combellen solistin tehtävät. Hän toimi vuodesta 1928 lähtien jäsenenä Tasavaltalaiskaartin kvartetissa.

Hän jätti kuitenkin uransa Tasavaltalaiskaartissa vuonna 1936 perustaakseen Pariisin saksofonikvartetin, joka tunnetaan paremmin nimellä Marcel Mulen kvartetti. Kvartetti soitti erittäin paljon elokuvamusiikkia.

Mulen vanhin poika, vuonna 1926 syntynyt Pol Mule on huilisti ja kapellimestari. Hän toimii Antibesin kaupungin konservatorion johtajana. Nuorempi poika, vuonna 1929 syntynyt Jacques Mule on ollut poikkihuilun professorina Nancyn kaupungin konservatoriossa.

[muokkaa] Opetustyö

Vuonna 1942 Pariisin konservatorion johtaja Claude Delvincourt perusti uudelleen saksofoninsoiton koulutusohjelman. Hän antoi tämän opetuksen johtamisen Marcel Mulen harteille. Hänen opettajanuransa kesti kaikkiaan 26 vuotta. Mulen oppilaat ovat vaikuttaneet Ranskassa ja kaikkialla maailmassa niin opettajina kuin muusikoinakin.

Vuonna 1968 hän jäi tästä tehtävästä eläkkeelle ja lopetti täysin saksofonin soiton sydänongelmien takia.

[muokkaa] Lähteet

• Eugène Rousseau, Marcel Mule : sa vie et le saxophone etoile Music, Shell Lake (Yhdysvallat), 1982.
• Jean-Pierre Thiollet, Sax, Mule & Co — Marcel Mule ou l'éloquence du son, H & D (Pariisi), 2004. ISBN 2-914266-03-0