Ludvig XVIII

Wikipedia

Ludvig XVIII (17. marraskuuta 1755 – 16. syyskuuta 1824) oli Ranskan ja Navarran kuningas vuosina 1814–1824 lukuun ottamatta Napoleonin hetkellistä paluuta valtaan vuonna 1815. Hän oli Bourbon-sukua ja ensimmäinen Ranskan vallankumouksen jälkeisistä kolmesta Ranskan kuninkaasta.

Ludvig XVIII, eli Louis-Stanislas-Xavier, oli vallankumousta edeltäneen kuninkaan Ludvig XVI:n veli. Hän pakeni maasta vallankumouksen pyörteissä 1791 ja asui Westfalenissa kun Ludvig XVI teloitettiin 1793. Kruununperimyksessä seuraava, poikaikäinen Ludvig XVII ei koskaan hallinnut, vaan kuoli vankeudessa 1795, jolloin Louis julistautui maanpaosta käsin Ranskan kuningas Ludvig XVIII:ksi. Ludvig toivoi Ranskaan rajoitetusti perustuslaillista monarkistista järjestelmää. Hän siirtyi Euroopassa paikasta toiseen, asuen muun muassa Venäjällä ja asettuen lopulta Englantiin. Siihen mennessä Napoleon oli julistautunut keisariksi ja uuden Bourbon-kuninkaan valtaannousu näytti epätodennäköiseltä. Napoleonin kukistuttua Ludvig XVIII nousi kuitenkin vuonna 1814 Napoleonin vastustajien tuella Ranskan hallitsijaksi, mutta hän joutui hyväksymään kuninkaan valtaoikeuksia vahvasti karsineen perustuslain.

Ludvigin pyrkimys lähinnä symbolisella tasolla häivyttää vallankumouksen merkitystä teki hänestä nopeasti epäsuositun. Napoleonin noustua uudelleen valtaan, Ludvig pakeni Gentiin, mutta palasi Waterloon taistelun ja Napoleonin lopullisen tappion jälkeen kuninkaaksi. Tätä "toista restauraatiota" seurasi etenkin Ranskan eteläosissa kuningasmielisten terrori Napoleonia kannattaneita kohtaan. Kuningas ja hänen ministerinsä vastustivat julkisesti väkivallantekoja, mutta eivät käytännössä tehneet paljoakaan niiden estämiseksi. Ludvigin ministerit olivat aluksi suvaitsevia, mutta hallinto muuttui myöhemmin konservatiivisemmaksi.

Ludvig XVIII kuoli 16. syyskuuta 1824 ja häntä seurasi hänen veljensä Kaarle X.