Ludvig IX (Ranska)
Wikipedia
Ludvig IX (Pyhä) (25. huhtikuuta 1214 tai 1215 Poissy, Yvelines – 25. elokuuta 1270 Tunisia) oli Ranskan kuningas vuosina 1226–1270. Hän oli yhdeksäs kapetingien suoraan dynastiaan kuulunut monarkki.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tausta
Ludvigin henkilöhistoriasta on melkoisen tarkat, joskin varmasti hyvin värittyneet tiedot, sillä tärkein lähde on Jean de Joinvillen kronikka, ja Joinville oli kuninkaan läheinen ystävä ja uskottu. Ludvig IX syntyi Poissyn linnassa, joka oli nuoren ruhtinaallisen avioparin, Ranskan tulevan kuninkaan Ludvig VIII Leijonan ja tulevan kuningatar Blankan suosikkiresidenssi. Toinen kapetingikuningatar Arlesin Constance oli perustannut Poissyn alueelle aikanaan luostarin. De Joinvillen mukaan Ludviglla oli jo lapsena kaikki pyhimykselle tarpeelliset hyvät ominaisuudet, hän oli vilkas, iloinen ja avoin. Tämän luonteensa Ludvig säilytti koko elinaikansa ja juuri sen pohjalta hän inhosi kaikkea tekopyhää.
Lapsuus kuluu pääsääntöisesti hallitsijaksi valmentautumiseen, jossa äidillä oli tuonaikaiseen tapaan hyvin merkittävä rooli. Tämä tietenkin korostuu pojan alaikäisyyden ja äidin valtionhoitajakauden aikana.
[muokkaa] Sijaishallitukset
Ludvig IX Pyhän valtaistuimella olon aikana sijaishallitsijaa, valtionhoitajaa, tarvittiin kolme kertaa. Ensimmäisen kerran ennen hänen täysi-ikäisyyttään ja myöhään tapahtunutta vallanottoaan, muilla kerroilla ristiretkien aikana, jolloin kuningas oli poissa valtakunnasta.
Ludvigista tuli valtaistuimen haltija isänsä Ludvig VIII Leijonan kuoleman johdosta jo 11-vuotiaana vuonna 1226. Isä oli hyvänä kapetingina huolehtinut valtakuntansa kohtalosta myös äkillisten tilanteiden sattuessa, ja niin kuningatar Blankasta tuli sijaishallitsija Ludvig Pyhän alaikäisyyden ajaksi, eli suunnitellusti noin viideksi vuodeksi, sillä 17-vuoden ikää oli yleisesti pidetty kuninkaalle sopivana täysi-ikäisyyden rajana. Olihan Ludvig Pyhän isoisä Filip II Augustus aloittanut oman hallintonsa itsenäisesti jo 15-vuotiaana. Kuningatar Blankan sijaishalituskausi oli ensimmäinen laatuaan Ranskan historiassa, aiemmin eivät nainen ja alaikäinen lapsi olleet maata hallinneet.
Kuningatar Blanka kuitenkin tarttui tarmolla valtakunnan hallintaan ja ensinnäkin huolehti kaikkein tärkeimmästä, eli uuden kuninkaan vallan virallistamisesta. Reimsin katedraalissa suoritettiin valtakunnan perinteiden mukaisesti kuninkaan voitelu ja siunaus tehtäväänsä 26. marraskuuta 1226. Varsinaiseksi hallitsevaksi monarkiksi Ludvig IX ryntyi täysi-ikäiseksi julistamisen jälkeen vuonna 1236, eli 22-vuotiaana. Eräänä syynä tänän myöhäiseen vallanottoon pidetään Blankan tiukkaa otetta pojastaan.
Ludvig XI:n osallistuminen kahteen eri ristiretkeen vaati niin ikään sijaishallitsijaa. Seitsemännen ristiretken ja kuninkaan vankeuden aikana sijaishallitsijana toi jälkeen kuningatar Blanka, joka oli koko Ludvig IX:n halitusajan ollut mukana vallankäytössä. Sijaishallitsijan tehtävää hän jatkoi aina kuolemaansa saakka. Tämän jälkeen Ludvig IX:n veljet hoitivat sijaishallitsijan tehtäviä samoin kuin kahdeksannenkin ristiretken aikana.
Yleisesti voidaan todeta kuningatar Blankan onnistuneet erinomaisen hyvin sijaishallitsijana, eritoten Ludvigin alaikäisyyden aikana hän onnistui pitämään rauhallisina ja kursissa valtakunnan suurvasallit, jotka halusivat käyttää hyväkseen kuninkaan alaikäisyyttä ja vähentää siten huippuunsa kasvanutta kapetingien valtaa. Hänen onnistui saada pysyvät jalansija myös Välimerelle Meaux'n sopimuksen myötä. Tämän lisäksi hän käytti taitavasti hyväkseen lastensa avioliittoja.
[muokkaa] Avioliitto
Perinteiseen tapaan Ranskan kapetingikuninkaiden lasten avioliitot olivat tärkeitä poliittisia ja dynastisia tapahtumia. Eritoten valtaistuimen perijän avioliitot saivat suuren merkityksen. Ludvig avioitui 27. toukokuuta 1234 Provencen Margueriten (1221 – 21. joulukuuta 1295) kanssa. Marguerite oli Provencen ja Forcalquierin kreivin Raumond IV Béreangerin ja Savoien Beatricen tytär. Hänen vanhempi sisarensa Sanchia avioitui Englannin kuninkaan Henrik III:n kanssa ja toinen sisarensa Beatrice puolestaan Ludvig IX:n pikkuveljen Sisilian ja Anjoun Kaarle I:n kanssa.
Nuorella kuningattarella oli vaikeuksia sopeutua elämään avioliittonsa toisena naisena, sillä Blanka säilytti koko elämänsä ajan keskeisen aseman poikansa elämässä. Eritoten tämä korostui valtakunnan asioissa, joista Ludvig piti vaimonsa mahdollisimman kaukana. Tämän tehtävänä olisin kapetingien dynastian mahtavuuden ja jatkumisen takaaminen mahdollisimman runsailla synnytyksillä Avioliitosta parilla olikin lapset:
- Blanche (1240–1243),
- Jean(1248–1248),
- Louis (1243–1260),
- Filip III Rohkea (1. toukokuuta 1245 – 5. lokakuuta 1285),
- Isabelle (1242- toukokuu 1271), avioituivuonna 1258 Navarran kuninkaan Thibaud de Champagnen kanssa.
- Jean-Tristan (1250 – 3. elokuuta 1270) Valois'n ja Neversin kreivi, vuonna 1266 ja avioitui Burgundin Yolandan kanssa,
- Blanche (1252–1320), joka avioitui vuonna 1269 Kastilian perillisen Ferdinand de La Cerdamin kanssa,
- Pierre (1251–1284) Alençon ja Perchem kreivi. Avioitui vuonna 1272 Jeanne de Châtillonin (1254–1291) kanssa,
- Marguerite (1254–1271), avioitui vuonna 1270 Brabantin herttuan Jean I:n kanssa,
- Robert (1256–1317) Clermont'n kreivi. Avioitui vuonna 1279 Burgundin Béatricen, Bourbonin herttuattaren kanssa,
- Agnès (1260–1327) avioitui vuonna 1279 Burgundin herttuan Robert II:n kanssa.
[muokkaa] Kaikkein kristillisin kuningas
Ranskan kuninkaaseen liitettiin keskiajalla voimakkaasti käsitys kaikkein kristillisimmästä kuninkaasta. Käsityksen taustalla oli Pyhän ampullin ihmeellisellä voiteella tehty voitelu, joka teki kuninkaasta pappisviran haltijan sekä antoi tälle kyvyn parantaa koskettamalla erinäisiä sairauksia. Ranskaa kutsuttiin myös "kirkon vanhimmaksi tyttäreksi". Tämä voimakkaasti kristillinen perusta toki järkkyi aina silloin tällöin. Ongelmia aiheuttivat tapahtumat Palestiinassa ja yleensä Välimeren itäisissä osissa, joita yritettiin ratkoa ristiretkien avulla, joiden järjestämisestä puhuttiin ensimmäisenä Ranskassa. Tämän lisäksi maan sisällä oli voimakkaita harhaoppisuuden liikkeitä. Eräs näistä, eli Etelä-Ranskassa asuneet albigenssit, oli ollut Ludvig IX:n edeltäjien toimeenpaneminen sisäisten puhdistusten eli ristiretkien kohteita.
Ludvig IX:n onnistui kuitenkin lopettaa albigenssien vihollisuudet vuonna 1240, joihin osittain nivoutui vanha Ludvig VIII:n ja Toulousen herttua Raimondin välinen ristiriita.
[muokkaa] Antisemitismi
Isoisänsä FIlip II Augustuksen tavoin Ludvig Pyhän vainot kohdistuivat myös juutalaisiin, minkä katsottiin tuohon aikaan olevan "hyvän kristityn" tehtävä. Ludvig Pyhän sanoikin:
-
- "Kenenkään, jos hän ei ole korkea pappi tai teologi, ei tule väitellä juutalaisten tai harhaoppisten kanssa; mutta maallikon, jos hän kuuluue paneteltavan kristillistä uskoa, tulee puolustaa sitä kovin miekaniskuin ja iskeä uskottomia kaikella voimallaan."
Hänen voimakas harhaoppisuuden ja juutalaisuuden vastaisuus oli yksi pääsyistä, jonka vuoksi Ludvig julistettiin pyhimykseksi.
[muokkaa] Ristiretket
Ludvig osallistui seitsemännelle ja kahdeksannelle ristiretkelle. Seitsemäs ristiretki 1248–1254 päättyi egyptiläisten piiritykseen ja Ludvigin joutumiseen vangiksi. Hänet vapautettiin suuria lunnaita vastaan. Kahdeksas ristiretki 1270 koitui Ludvigille kohtalokkaaksi: hän sairastui ruttoon ja kuoli Tunisiassa. Tosin nykyarvion mukaan kyseessä oli kuitenkin alueella vallinnut punatautiepidemia.
Ranskan valtaistuimelle Ludvigia seurasi hänen poikansa Filip III Rohkea.
[muokkaa] Lainsäätäjä ja oikeudenjakaja
Epäonnistuneiden ristiretkien muiston on Ranskan kansallinen historia hyvin helposti korvannut positiivisimmilla seikoilla. Näin on tapahtunut erityisesti Ludvig IX:n kohdalla, sillä hänestä kerrotaan eritoten oikeudenmukaisena ja vähäosaisia suojelevana hallitsijana. Kuuluisa on kertomus, jossa kuningas jakaa oikeutta istuen Vincennesin linnan puistossa olevan tammen siimeksessä. Historiallisesti Ludvig IX:tä voidaan kuitenkin pitää Ranskan valtion järjstyneen lainsäädännön luojana, sillä hän antoi lakimiehille tehtäväksi oikeuden jakamisen kuninkaan hovin yhteydessä. Tästä syntyi vähitellen tuolloinen parlamentti. Samalla kehitettiin tästä oikeusistuimesta eräänlainen vetoomusoikeus, johon satettiin vedota vasallien antamista tuomioista.
Ludvig IX kielsi myös vasallinen väliset yksityiset taistelut. Myös erilaiset oikeuteen liittyvät taistelut kiellettiin vuonnea 1260.
[muokkaa] Pyhimys
Paavi Bonifacius VIII julisti Ludvigin pyhimykseksi 1297, ainoana Ranskan hallitsijoista.
Katso myös Luettelo Ranskan kuninkaista
[muokkaa] Lähteet
- Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
- Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
- Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
- Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.
 |
Edeltäjä: Ludvig VIII Leijona |
Ranskan kuningas |
Seuraaja: Filip III Rohkea |
