Louis Philippe Joseph
Wikipedia
Orléansin herttua Louis Philippe Joseph (13. huhtikuuta 1747 – 6. marraskuuta 1793) oli Ludvig XVI:n serkku. Herttua oli lahjakas ja vapaamielisenä pidetty, mutta hurjasteluun taipuvainen ruhtinas.
Herttua oli katsomuksellisesti ja myös sukuperintönä oppositiossa kuningasta kohtaan. Hän pyrki valtaistuimelle, mutta sen epäonnistuttua hän rahoitti vallankumouksellista mellakointia ja liittyi jakobiiniklubiin.
Herttuan sanotaan (Octave Aubryn mukaan) tervehtineen hurraten mellakoitsijoita, jotka kantoivat ohi hänen murhatun kälynsä Lamballen ruhtinattaren päätä ns. Syyskuun murhien aikana.
Herttua oli perustuslakia säätävän kansalliskokouksen ja konventin jäsen, vuorelainen. Hän otti itselleen uuden sukunimen "Égalité" (suom. tasa-arvo) nimellisesti korostaakseen tasavaltalaisuuttaan, historioitsijoiden mukaan silkkaa pelkuruuttaan.
Herttua petti sanansa, kun kuninkaan tuomiosta äänestettiin konventissa: vaihtoehtoina olivat kuolema, maasta karkottaminen ja vankeus rauhan tuloon asti. Herttua oli omaisilleen luvannut jättää äänestämättä - mutta viime hetkellä hän käänsi kelkkansa: vapisevin äänin hän luki paperista:
»Ajatellen yksinomaan velvollisuuttani ja varmana siitä, että kaikki jotka ovat uhanneet tai joskus uhkaavat kansan itsenäisyyttä, ansaitsevat kuoleman, minä äänestän kuolemaa!»
Hänen sanojaan tervehti kauhistuksen mutina; kukaan vuorelainen ei taputtanut käsiään. Vieläpä parvekkeiden verenhimostaan tunnetut katsojatkin, "sukankutojattaret"(ransk. La Tricoteuse), päästivät inhon huudahduksia.
Ruhtinas, jota yleisesti pidetään kateellisena ja kapinallisena, joka ei koskaan ajatellut muuta kuin omaa etuaan, omaisuuttaan ja valtaistuinta, menetti nyt ainiaaksi maineensa kaikkien silmissä. Äänestämällä serkkunsa kuolemaa hän luuli pelastavansa nahkansa - mutta astuikin tosiasiassa ensi askeleensa kohti giljotiinia. Puheenvuoro sai jopa hänen oman poikansakin (myöhemmän kuningas Ludvig Filipin) vimmastumaan hänelle.
Ranskan valtionarkistossa on säilynyt pojan isälleen lähettämä kirje; jo kenraalin arvon saavuttanut poika suorastaan sanallisesti ruoskii isänsä henkihieveriin tämän rikottua lupauksensa.
Koska nimenomaan muutama kuoleman puolelle annettu ääni ratkaisi tuomion, voidaan sanoa, että juuri Orléansin herttuan asettuminen tälle kannalle koitui kuninkaan kuolemaksi.
Kuitenkaan Robespierre ei missään vaiheessa luottanut häneen; yleistä suhtautumista herttuaan kuvaa osuvasti samanaikainen englantilainen poliittinen kuva "Egalitén uhri", jossa herttua on pantu pitelemään ilmassa giljotiinin ääressä juuri katkaistua kuninkaan päätä - vaikkei herttua ollut mestauslavan lähelläkään!
Lopulta herttua mestattiin kuninkuuden tavoittelijana.
[muokkaa] Lähteet
- Aubry: Ranskan suuri vallankumous
