Loisteho

Wikipedia

Vaihtovirtapiireissä loisteho (tunnus Q) kuvaa jännitteen U ja sähkövirran I vaihe-erosta johtuvaa näennäistehon S ja pätötehon P eroavuutta. Loistehon SI-yksikkö on vari. Loisteho voidaan laskea tehollisen jännitteen, tehollisen sähkövirran ja vaihe-eron sinin tulona.

S² = P² + Q²

Q = U·I·sinφ

Loisteho ei ole työtä tekevää tehoa (toisin kuin pätöteho). Loistehon siirtäminen kuormittaa kuitenkin sen aiheuttaman virran takia siirtojohtoja.

Kapasitiivinen kuorma aiheuttaa kapasitiivista loistehoa, ja induktiivinen kuorma induktiivista loistehoa. Samassa virtapiirissä syntyessään nämä kumoavat toisensa. Koska esimerkiksi sähkömoottoreissa on induktiivista kuormaa, niiden aiheuttama loisteho kompensoidaan kondensaattoreilla, jotka luovat kapasitiivista loistehoa.

Voidaan ajatella myös että induktiivinen kuorma kuluttaa loistehoa ja kondensaattori tuottaa loistehoa. Loistehoa tuotetaan yleensä sähkökeskuksiin asennettavilla automaattisilla kondensaattoriparistoilla, jotka kytkevät verkkoon kondensaattoreita aina tarvittaessa.

Resistiiviset kuormat, kuten lämpöpatterit ja muut sähkövastukset kuluttavat vain pätötehoa.