Lentue 19

Wikipedia

Lentue 19 koostui viidestä yhdysvaltalaisesta TBM Avenger -lentokoneesta, jotka katosivat Bermudan kolmion alueella 5. joulukuuta 1945. Averger-koneet olivat laivaston ilmavoimien potkurikäyttöisiä torpedopommittajia. Lentueen piti tehdä tavanomainen koulutuslento noustuaan Fort Lauderdalesta Miamin pohjoispuolelta. Koneet eksyivät ja muutaman tunnin päästä katosivat. Charles Berlitzin kirjoittaman menestyskirjan mukaan kaikkien koneiden kompassihäiriöt ja koneiden katoaminen hyvän sään vallitessa on hyvin arvoituksellista ja vaikeasti selitettävää. Berlitzin kirjan arvostelijoiden mukaan lentueen päällikkö Taylor oli eksynyt aiemminkin ja kompassihäiriöitä oli ainoastaan hänen koneessaan. Alueen huonosti tuntenut Taylor luuli lentueen olevan Floridan eteläkärjen Keys-saarilla ja ohjasi koneet väärään suuntaan luoteeseen. Yhdysvaltain laivaston arvion mukaan polttoaineen loppumista seurasi lopulta tuhoisa pakkolasku myrskyäviin aaltoihin pimeällä.

Lentue 19:n katoamista on käsitelty usein populaarikulttuurissa. Tapaukseen viitataan esimerkiksi Steven Spielbergin elokuvassa Kolmannen asteen yhteys (1977), jossa lentueen katoaminen yhdistetään ulkoavaruuden olentoihin.

Sisällysluettelo 1 Yhteenveto 2 Lentoreitti 3 Tapahtumiin jälkikäteen liitettyjä arvoituksellisia piirteitä 4 Tapahtumat 5 Arviointia 6 Lähteet 6.1 Viitteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Yhteenveto

Viisi laivaston ilmavoimien TBM Avengeria nousi kello 14:10 Miamin pohjoispuolella sijaitsevasta Fort Lauderdalen lentotukikohdasta lentämään kohti itään Bahamasaarille harjoitusreittiä. Normaali koulutuspommitus tehtiinkin harjoitusmaaliin. Hieman ennen kello 16:00:aa koneiden ohjaajalta tuli tieto, että he olivat eksyksissä, eikä suunnistakaan ollut tietoa, koska kouluttaja Charles Taylorin koneen molemmat kompassit olivat rikki. Taylor arveli heidän olevan Keysien yllä Meksikonlahdella, vaikka olivatkin luultavasti pohjoisen Bahaman pikkusaarten yllä. Kun koneet ohittivat yhden pikkusaaren, oli selvää että he olivat täysin eksyksissä. Kouluttaja Charles Taylor ja lento-oppilaat riitelivät missä oltiin. Oppilaiden koneessa lienee ollut oikein näyttävä kompassi. Lennon komento vaihteli, ja koneet lensivät siksakkia Bahaman pohjoispuolella. Radioliikenne etääntyviin koneisiin heikkeni, muuttui yksipuoliseksi niin että lennonjohto saattoi kuulla koneita, mutteivat koneet lennonjohtoa, ja lopulta yhteys menetettiin. 18:20 tuli viimeinen viesti, jossa kerrottiin polttoaineen olevan loppumassa. Merenkäynti oli alueella voimakas ja sää huononemassa, pyörteisyys voimistui ilmassa. Aurinko oli jo laskenut, ja oli syvenevä iltahämärä. Koneet joutuivat tekemään pakkolaskun voimakkaasti aaltoilevaan, vaahtoavaan mereen ja upposivat, niin ettei yksikään mies pelastunut.

[muokkaa] Lentoreitti

Viiden yhdysvaltalaisen laivaston ilmavoimien Grumman TBM Avenger-koneen oli tarkoitus tehdä kahden tunnin ja 590 km:n mittainen harjoituslento alkaen Fort Lauderdalen tukikohdasta joka sijaitsee eteläisellä Floridan rannikolla hieman Miamin pohjoispuolella paikassa 26 astetta 3 minuuttia pohjoista leveyttä, 80 astetta 7 minuuttia läntistä pituutta. Harjoituslennon nimi oli kuin sattumalta "Suunnistusongelma numero yksi". Se oli lyhyt, kolmiomainen lentoreitti. Tarkoitus oli lentää itään kohti Bahamasaaria suuntaan 91 astetta 90 kilometrin päähän Hens and Chickens Shoals:ille eli Chicken Rockseille jossa oli harjoitushylky jota piti pommittaa torpedoilla. Sen jälkeen oli aikomus jatkaa itään edelleen 91 asteen suuntaan 108 km, niin että tuli lennettyä tukikohdasta noin 200 km:n päähän. Sitten täytyi tehdä käännös miltei pohjoiseen päin lentäen suuntaan 346 astetta 118 kilometriä. Tämän jälkeen oli tarkoitus palata Fort Lauderdaleen länsilounaaseen suuntaan 241 astetta 193 kilometrin matkan.^[1]

[muokkaa] Tapahtumiin jälkikäteen liitettyjä arvoituksellisia piirteitä

Berlitz väittää kirjassaan Bermudan kolmio, että kokeneet lentäjät lensivät kadonneita koneita, ja vaikeudet alkoivat jo kello 15:15 maalihylyn pommituksen jälkeen. Taylor ilmoitti legendan mukaan hätätapauksesta, että koneet ovat luultavasti poissa kurssista, maata ei näy ja sijainnista ei ole tietoa. Merikään ei näyttänyt tavanomaiselta. Berlitzin mukaan minkään koneen magneettinen tai hyrräkompassi ei toiminut. Lopussa jotkut sanoivat kuulleensa että koneet olivat joutumassa valkoiseen veteen. Väitetään ilman syytä, että radioliikenteen lakattua 19:00 jälkeen Miamissa ollut laivastosanoma vastaanotti heikon sanoman FT ... FT ..., lentueen koneiden tunnus oli FT-18.

[muokkaa] Tapahtumat

Luutnantti Charles Carroll Taylorin johtama Lentue 19 lähti Floridasta kolmiomaiselle lentoreitille, jolla oli tarkoitus pommittaa maalihylkyä, lentää edemmäs itään, kääntyä pohjoiseen ja palata tukikohtaan. Kouluttaja luutnantti Taylor pysytteli lennettäessä taka-alalla. Edessä lentävä lento-oppilas hoiti suunnistuksen. Lentue alkoi nousta Fort Lauderdalesta lentoon kello 14:00, ja kaikki koneet olivat ilmassa kello 14:10. Sää oli erinomainen, mutta meri keskinkertainen tai sitä huonompi. Koillistuuli oli kohtalainen. Yksittäisiä sadekuuroja oli reitillä, ja niiden ulkopuolella lentosää kohtalainen. Koneissa oli yhteensä 14 miestä ja polttoainetta viiden ja puolen tunnin lentoa varten. Suurin osa koneissa olleista oli lento-oppilaita. Koneet lensivät ehkä noin 240 kilometrin tuntivauhtia.

Kun koneet olivat suunnitelman mukaan pommittaneet torpedoilla maalihylkyä noin kello 15:00 lennettyään 90 km ja nähtyään Eteläisen Grand Bahaman kivisen ulkoneman Hens and Chickens Shoalsin, alkoi tapahtua kummia. Ongelmat alkoivat ensimmäisen käännöksen jälkeen, joka tehtiin luultavasti väärään suuntaan. Suunnitelman mukaan koneiden olisi pitänyt olla 15:40 Great Sale Cayn lähellä. Ennen kello 16:00 eräältä lento-oppilaalta, Powersilta tuli viesti että oltiin eksyksissä, suunnasta ja sijainnista ei ollut varmaa tietoa. Miehistö ajatteli lentävänsä rikkonaisen maan, Taylorin mukaan luultavimmin Keysien yllä, vaikka lienee ollut Pohjois-Bahaman pikkusaarten yläpuolella.

Ajatellen lentueen 19 olevan Keysien yllä päälennonopettaja neuvoi lentäjiä lentämään pohjoiseen aurinko vasemmalla puolella kohti Fort Lauderdalea.

Taylor kieltäytyi vastoin ohjeita vaihtamasta hätätaajuudelle, koska pelkäsi menettävänsä yhteyden muihin koneisiin.

Miehistö näki Taylorin väittämien Keysien jälkeen vielä yhden pienen saaren lentäessään 2300 jalan korkeudessa, ja totesi olevansa täysin eksyksissä, koska muuta maata ei näkynyt, niin kuin Keysien lähellä olis pitänyt.

Radioliikenteen mukaan eri koneiden miehistöt riitelivät siitä, missä oltiin ja mihin suuntaan kannattaisi lentää. Oppilaat sanoivat lentueen´olevan Atlantin yllä. Taylor uskoi lentueen olevan Meksikonlahdella ja päätti lentää itään. Erään ilmoituksen mukaan lentäjät olivat 360 km luoteeseen Fort Lauderdalesta.^[2] Taylorin oppilailla oli ilmeisesti oikein näyttävä kompassi, mutta Taylor ei uskonut sitä. Erään Taylorin oppilaan mielestä olisi pitänyt lentää länteen. Jos oli epävarmuutta siitä missä Avengerit olivat, Keysien lähellä vai Bahaman lähellä, olisi kannattanut lentää luoteeseen. Taylor oli paniikissa ja epäröi. 16:56 Taylor kieltäytyi laittamasta päälle suunnistuksessa tarvittavaa YG-lähetintä, jonka avulla lentokenttä voisi paikantaa Avengerit. Sää huononi ja koneiden polttoaine kului jatkuvasti. Koneet lensivät erässä vaiheessa itään, toisessa länteen. Koneiden etääntyminen ja ehkä myös säähäiriö vaikeutti yhä enemmän Avengereista tulevien radiosanomien kuuluvuutta. Jotkut sanomista viittasivat mahdolliseen polttoainepulaan, polttoainetta oli vain 75 mailia varten. Merellä näkyi vaahtopäitä ja 22 solmun voimalla puhaltavan länsituulen luomia kuplavanoja. Yö laskeutui tuohon aikaan noin 17:30-18:00.

17:50 muutamat maa-asemat kolmiosuuntivat Avengereiden paikan sijaintiin paikkaan, joka on Atlantilla Floridan itäpuolella 100 mailin säteellä kohdasta 29° pohjoista leveyttä 79° läntistä pituutta. Tätä tietoa ei ehditty lähettää Avengerien ohjaajille, ja Avengerit eivät liene näkyneen maa-asemien tutkissa, vaikka niitä etsittiinkin.

Taylor uskoi 18:04 luultavasti lentävänsä [[Meksikon lahdella, ja ehdotti lentämistä kauemmas itään. 18:20 Taylor sanoi, että kaikkien koneiden on pysyttävä tiiviisti yhdessä, ja että heidän on tehtävä pakkolasku, jos ei lennetä maan yllä. Taylor sanoi myös, että jos jonkin koneen polttoaine laskee alle 10 gallonaan, kaikkien koneiden on mentävä alas.

Lentokoneet katosivat täysin, eikä löydetty mitään jälkiä pelastuslautoista tai vastaavista. Varsinaisia SOS-sanomia ei koneilta vastaanotettu. Kello 18:20 kauppalaiva SS Viscount Empire ilmoitti, että Bahamasta luoteeseen on kova merenkäynti ja voimakkaita tuulia. Auringon laskun tienoilla alueelle kehittyi voimakastuulisia sadekuuroja, jotka heikensivät näkyvyyttä. Bahaman metalikon yllä oli voimakasta pilvisyyttä ja huono lentosää. Paikassa 29 pohjoista, 79 läntistä oli pilvipeite suhteellisen matalalla, ajoittaisia sadekuuroja ja tuuli länsi-länsiluonas 25-30 solmua, ilma hyvin pyörteinen, ja meri aaltoili voimakkaasti.

Pian katosi myös koneita etsimään lähtenyt PBM-5 Martin Mariner-lentovene, ehkä räjähdettyään ilmassa. Kone tunnettiin helposti räjähtävänä "lentävänä bensiinisäiliönä".

Koneiden etsinnät lopetettiin pimeyden vuoksi joulukuun 5. päivänä, mutta seuraavana päivänä alettiin koluta ainakin kolmensadan lentokoneen ja alueella kulkevien alusten voimin. Koneiden miehistö oli koulutettu lähtemään uppoavista koneista pelastuslauttoihin minuutissa, kun koneet pysyivät pinnalla puolitoista minuuttia.

Tutkittiin yli 600 000 km² merta Atlantilta, Karibian mereltä ja Floridan mantereelta sekä osaa Meksikon lahdesta.

Sellaiset mysteerikirjailijat kuten Charles Berlitz pitävät katoamista arvoituksena, joka oli kenties merkittävin Bermudan kolmion omituisten laivojen ja lentokoneiden häviämisten sarjassa. Virallisesti uskotaan lentäjien eksyneen Taylorin koneen kompassivikojen takia ja menettäneen täysin käsityksensä sijainnista ja suunnista, ja lentäneen Bahamasaarilta luoteeseen Atlantille, missä suuntaa on vaihdettu moneen otteeseen. Lopulta lentäjät ovat joutuneet tekemään pakkolaskun mereen sen aaltoillessa voimakkaasti, ja pelastuminen on sen takia ollut mahdotonta.

[muokkaa] Arviointia

Charles Taylor oli eksynyt kolme kertaa aiemmin sodassa, ja kaksi kertaa hänet oli pelastettu merestä. Taylor tunsi aluetta huonommin kuin monet muut lennolla olleet, vaikka hänellä oli melko pitkä 2500 tunnin lentokokemus muuten takanaan. Taylorin kardinaalivirhe oli se, että hän luuli olevansa Keysien yllä, vaikka lienee ollut jossain Bahaman yllä. Tämän takia Taylor ei halunnut lentää länteen kohti pelastusta. Koneesta puuttui muun muassa toimiva kello.^[3] Avengerit syöksyivät mereen pimeällä meren aaltoillessa ja vaahdotessa, eikä kirkkaalla ilmalla auringon paistaessa, niin kuin Bermudan kolmion legenda sanoo. Muiden Avenger-lentäjien mukaan lentäjät eivät voisi selvitä hengissä pakkolaskussa pimeällä epätasaiseen mereen, joka voisi hajottaa törmäyksessä nopeasti liitävän koneen.^[1] Alueella oli sadekuuroja, muttei hyvin voimakkaita myrskyjä. Laivasto on syyttänyt nimenomaan Tayloria siitä, että lento päättyi onnettomuuteen. Moneen otteeseen on 1980- ja 1990-luvuilla väitetty juuri lentue 19:n TBM Avengereita löydetyn merenpohjasta eri puolilta aluetta, mutta kyse on ollut muista saman tyyppisistä koneista.

[muokkaa] Lähteet

• Berlitz, Charles: Bermudan kolmio. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02101-X.

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• "Lost Patrol" Official Navy
• Partial transcript of the official Navy investigation, dated 7 DEC 1945: [1]
• Text of Feb. 1964 Argosy Magazine article by Vincent Gaddis
• Navy Report on Flight 19 Disappearance
• Flight 19 and Bermuda Triangle
• Disappearences in the Bermuda Triangle and Flight 19