Lakritsi

Wikipedia

Haribon lakritsaa

Lakritsi on musta makeinen, joka sisältää lakritsikasvin (Glycyrrhiza glabra) juurta, sokeria, lääkehiiltä ja vehnäjauhoa, joissakin lajikkeissa on myös arabikumia ja salmiakkia. Pohjoismaiden ja Alankomaiden ulkopuolella se on hyvin harvinainen. Englanninlakritsi on karamellisekoitus, jossa lakritsiin yhdistetään pastellivärein värjättyä kookoksenmakuista sokerimassaa ja anishyytelöä.

Suurina määrinä lakritsi toimii laksatiivina ja lakritsin sisältämä glysyrritsiinihappo (C₄₂H₆₂O₁₆, CAS-numero 1405-86-3) eli lakritsihappo nostaa verenpainetta. Sitä mainostetaan lähes rasvattomana makeisena, mikä onkin tehnyt siitä laihduttajien suosikin - mustassa lakritsissa kun on rasvaa vain 0,5 %. Lakritsi sisältää myös runsaasti pitkäkestoista energiaa. Todellisuudessa lakritsissa on kuitenkin kaloreita runsaasti (100 grammaa lakritsia sisältää 300–400 kilokaloria), joten laihduttajan ruokavalioon sen ei pitäisi kuulua. Ero suklaaseen on vain noin 30 prosenttia.

Englanninlakritsia

Lakritsin erityistä aineosaa, lakritsikasvin juurta, on käytetty kauan limaa irrottavana yskänlääkkeenä. Niinpä perinteisissä yskänpastilleissa on usein lakritsia. Lakritsin mahdollista syöpää ehkäisevää vaikutusta tutkitaan.^lähde?

[muokkaa] Valmistus

Mustaa lakritsia. Nauhamaista lakritsia mainostetaan usein metrilakuna

Lakritsiuutetta ja -tahnaa valmistettiin 1900-luvun alussa hyvin alkeellisella tavalla. Kuorittu ja kuivattu juuri rouhittiin karkeasti ja keitettiin runsaassa vedessä rauta- tai kuparitankissa. Tietyin väliajoin tankista poistettiin ylimääräinen vesi ja keitoksen pohjasakkaa keitettiin yhä uudestaan kunnes se muuttui siirappimaiseksi tummaksi aineeksi, jonka kosteus oli noin 25 prosenttia. Varastointia ja kuljetusta varten uute kaadettiin paperivuorattuihin puulaatikoihin. Varsin usein massan ollessa vielä pehmeää se leimattiin joko alkuperämaan tai valmistajan tunnuksilla. Saatu tuote oli hyvin haurasta ja sen kuljettaminen ehjänä oli haastava tehtävä. Osin tästä syystä aloitettiin tärkkelyksen ja arabikumin lisääminen lakritsitahnaan.

Sadasta kilosta lakritsijuurta saatiin jopa 50 kiloa tahnaa. Sen pidemmälle ainetta ei voinut tiivistää ilman tyhjiön käyttöä, sillä korkeampi lämpötila olisi vaurioittanut tuotetta. Aikaansaadussa tahnassa oli lievä lakritsin tuoksu ja viipyilevä, äärimmäisen makea maku. Tämän tahnan kulutti suurimmaksi osaksi eurooppalainen tupakkateollisuus, sillä Yhdysvaltoihin sitä ei korkeiden verojen vuoksi kannattanut viedä. Huomattavasti kannattavampaa oli rahdata lakritsijuuri valtameren yli paaleina.