Laivamato
Wikipedia
| Laivamato | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Teredo sp. | ||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||
| Teredo navalis Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||
Laivamato (Teredo navalis) on matomainen simpukka, joka käyttää ravinnokseen puuta. Laivamato on tunnettu erityisesti siitä, että se tuhoaa puisia laivanhylkyjä ja muita merivedessä olevia puisia rakenteita.
Laivamadon kuoret ovat kehittyneet leukamaisiksi jyystimiksi, joiden avulla simpukka pystyy rikkomaan puuta. Laivamato käyttää ravinnokseen puun hiilihydraatteja. Sen suolessa elää bakteeri, joka pystyy hajottamaan selluloosaa.
Itämeren vähäsuolainen murtovesi on maailmassa siitä harvinainen meri, ettei siinä juuri ole laivamatoja. Laivamato on kuitenkin yleistynyt Itämerellä vuodesta 1993 lähtien. Itämerta suolaisemmilla vesillä, esimerkiksi Atlantilla ja Välimerellä, laivamato tuhoaa puiset laivanhylyt jopa muutamassa kymmenessä vuodessa. Suolaisemmilla vesillä on puisten hylkyjen säilyminen mahdollista vain, jos ne hautautuvat riittävän nopeasti pohjamutaan.
