Kuikat
Wikipedia
| Kuikat | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Kuikka pesällään rantakaislikon lomassa | ||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
 Kuikat Wikispeciesissä |
Kuikat (Gaviidae) on kuikkalintujen (Gaviiformes) lahkon ainoa heimo, jonka ainoa suku on Gavia. Kuikkiin kuuluu viisi lajia, jotka ovat:
- Kuikka – Gavia arctica
- Kaakkuri – Gavia stellata
- Jääkuikka – Gavia adamsii
- Amerikanjääkuikka – Gavia immer
- Tundrakuikka – Gavia pacifica
Lajeista vain kuikka ja kaakkuri pesivät Suomessa. Jääkuikka on Suomessa hyvin vähälukuinen läpimuuttaja ja amerikanjääkuikka erittäin harvinainen harhailija.
Kuikat ovat yksi Euroopan alkukantaisimmista lintuheimoista (vielä hiljattain vanhimmaksi oletettu) ja yksi viidestä veden pinnalta sukeltavien lintujen ryhmästä. Muita sukeltajia ovat uikku, merimetso, sukeltajasorsa ja ruokki.
Kuikat ovat uikkuja suurempia ja erinomaisesti vesielämään sopeutuneita: ruumis on muodoltaan sikarimainen, pyrstö on lyhyt ja jalat ovat kaukana peräpäässä. Näiden ominaisuuksiensa ansiosta kuikat liikkuvat vedessä taitavasti. Kuikat pystyvät olemaan veden alla 3–5 minuuttia, etenemään 500–800 metriä ja sukeltamaan 30 metrin syvyyteen. Yleensä sukellus kestää 20–50 sekuntia. Sukelluksen ajaksi ihopoimu sulkaa sierainaukot. Kuikat ovat kömpelöitä maalla, jonne ne eivät nousekaan muuten kuin pesimään, eivätkä koskaan etäänny maata pitkin 1,5 metriä kauemmaksi vesirajaa. Poikaset osaavat synnynnäisesti ryömiä ja se käyttää tätä taitoa myös aikuisena. Lepoasennossa kuikkalintujen pää on selvemmin vaakasuorassa kuin merimetsojen mutta ei niin vaakasuorassa kuin koskeloiden. Lennossa pää ja kaula työntyvät suoraan eteen vähän ruumiin tason alapuolelle, josta syystä lentokuva on hieman köyryn näköinen. Kuikkien lentonopeus on 70–80 km/t. Kuikkalinnut ovat äänessä etupäässä pesimäaikoina; äänet kuuluvia, valittavia tai kaakattavia. Kuikat pesivät sisävesissä metsä-, suo- ja tunturiseuduilla. Kuikat ovat kotipaikka- ja pariuskollisia. Sama pesäpaikka voi olla käytössä useita vuosia. Talvehtiminen tapahtuu merellä rannikoiden lähellä, harvemmin sisävesissä; muuttoaikoina hajaparvissa.
Kuikan suomenkielinen nimi on onomatopoeettinen eli lintu (ja sitä kautta koko heimo) on nimetty sen ääntelyn perusteella, kuik-ko, kuik-ko. Näin on asia myös Pohjois-Amerikassa, jossa englannin kielellä kuikka on loon.
[muokkaa] Lähteet
- Useita kirjoittajia: Suomen eläimet, osa 2 Linnut. WSOY, 1984. ISBN 951-35-4755-8. 10. painos
[muokkaa] Aiheesta lisää
Laine, Lasse & Vepsäläinen, Kari 1976: Talvipukuisten kuikkalintujen määrittämisestä. – Lintumies 4.1976. SLY.
