Kotipihlaja
Wikipedia
| Kotipihlaja | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Sorbus aucuparia L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Kotipihlaja Wikispeciesissä |
Kotipihlaja (Sorbus aucuparia), tai pelkkä pihlaja, on ruusukasveihin kuuluva kasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena suurimmassa osassa Eurooppaa ja Pohjois-Aasiassa. Suomessa se on hyvin yleinen koko maassa. Pihlaja tunnetaan valkoisista terttumaisista kukinnoistaan, punaisista marjatertuistaan ja hienosta syysväristä. Se on Pohjois-Savon maakuntakasvi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Pihlaja on Suomen luonnonvaraisista puista värikkäin. Kesäkuussa (Lapissa heinäkuussa) se kukkii runsain kermanvalkoisin kerrotuin huiskiloin. Kukinto on 8–10 cm leveä kertotasohuiskilo. Se koostuu pienistä, valkoisista, tuoksuvista kukista.
Kotipihlajan erottaa muista Suomessa kasvavista pihlajista kapealehdykkäisistä, päättöparisista lehdistä. Syksyllä pihlajan lehdet saavat ruskaväreikseen säästä riippuen keltapunaista, kirkasta punaista, tummaa punaista ja jopa lähes mustaa. Aurinkoisella paikalla lehdet muuttuvat kauniin punaisiksi. Pihlajan marja on kypsänä punainen. Marjat kypsyvät yleensä heinäkuun lopussa tai elokuussa. Syksyllä ja talvella kirkkaanpunaiset marjatertut tarjoavat ravintoa linnuille.
Pihlajaa tavataan sekä puumaisena että pensasmaisena. Pensasmainen kasvu johtuu tavallisesti kasvupaikan varjoisuudesta, maaperän karuudesta tai kasvia syövistä hirvieläimistä.
[muokkaa] Lajikkeita, muunnoksia ja alalajeja
- Sorbus aucuparia 'Fastigiata' – pylväspihlaja
- Sorbus aucuparia 'Pendula' – riippapihlaja on yleisin kotipihlajan koristepuina kasvatetuista lajikkeista. Se vartetaan yleensä noin 1,5–2,5 metriä korkean pihlajan runkoon.
- Sorbus aucuparia 'Pieksämäki' – visapihlaja
- Sorbus aucuparia 'Xanthocarpa' – keltamarjapihlaja
- Sorbus aucuparia var. edulis – makeapihlaja
- Sorbus aucuparia subsp. aucuparia – nimialalaji
- Sorbus aucuparia subsp. aucuparia var. aucuparia
- Sorbus aucuparia subsp. aucuparia var. heteromorpha
- Sorbus aucuparia subsp. fenenkiana T. Georgiev & Stoj. – endeeminen Bulgariassa.
- Sorbus aucuparia subsp. glabrata (Wimm. & Grab.) Cajander – pohjanpihlaja, joka kasvaa Islannissa, Pohjois-Skotlannissa, Pohjois-Skandinaviassa (Suomessa Lapin ja Oulun läänissä), Luoteis-Venäjällä ja myös paikallisesti Keski-Euroopassa Alppien ja Karpaattien vuoristossa puurajalla. Pohjanpihlajan nuoret haarat, lehtilapa, silmut ja kukinnon haarat ovat niukkakarvaisia tai kaljuja.
- Sorbus aucuparia subsp. praemorsa (Guss.) Nyman – Välimeren alueella korkeilla kasvupaikoilla Korsikassa, Sisiliassa ja Calabriassa.
- Sorbus aucuparia subsp. sibirica (Hedl.) Krylov – Pohjois-Aasiassa Ob- ja Irtyš-jokien itäpuolella.
Kotipihlajan lähilajeja Suomessa ovat Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla kasvavat suomenpihlaja (Sorbus hybrida) ja ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia) sekä Ahvenanmaalla kasvava teodorinpihlaja (Sorbus meinichii). Sorbus aucuparia x hybrida on kotipihlajan ja suomenpihlajan risteymä.
[muokkaa] Käyttö
Pihlajan marjat ovat syötäviä ja sisältävät runsaasti C-vitamiinia, mutta suuren omenahappopitoisuutensa vuoksi ne ovat sellaisenaan hyvin happaman makuisia. Niitä on kuitenkin käytetty ravinnoksi jo kauan, ja niistä voi tehdä esimerkiksi hilloa. Marjat ovat myös lintujen suosiossa.
Pihlaja on suosittu pihapuu. Pihlajia käytetään suhteellisen paljon myös julkisilla viheralueilla, koska se on pienikasvuinen, vaatimaton maaperän suhteen ja sillä on koristearvoa lähes ympäri vuoden.
[muokkaa] Lähteet
- Pentti Alanko: Koristepuut ja -pensaat, kotipihan suosituimmat puuvartiset kasvit. Tammi,2003.
- Den Virtuella Floran - levinneisyyskartta
