Kolera-allas
Wikipedia
Kolera-altaaksi (ruots. Kolerabassängen) kutsutaan Helsingin kauppatorin edustalla olevaa läntistä satama-allasta.
Satama-altaat rakennettiin 1800-luvun alussa. Kauppatorin paikalla oli mutainen Kaupunginlahti. Sen rannoilla oli rantavajoja ja pieniä pistolaitureita. Nykyisen Kauppatorin reunaa pitkin kulki Eteläinen Rantakatu.
Kaupungin kehittyessä satamaan tarvittiin yhtäjaksoinen laituri. Ranta oli matala ja siksi rantaviivaa ryhdyttiin siirtämään ulommaksi täyttämällä. Työ kesti vuosia. Pieniä höyryaluksia, soutu- ja purjeveneitä varten rakennettiin kolme allasta. Sataman luoteisnurkkaan sijoitettiin ns. Kala-allas. Altaan nimi oli asiakirjoissa Stadsfiskarens båthamn eli kaupungin kalastajain venesatama, Fiskarhamnen eli kalastajasatama.
Vuoden 1893 syksyllä Silakkamarkkinoille tullut nauvolainen laivuri kuoli koleraan aluksessaan. Sittemmin selvisi, että sairastuneen ulosteet ja oksennukset oli kaadettu satama-altaaseen. Turvatoimenpiteinä silakka-alukset hinattiin pois satamasta, ja rantaan määrättiin vartijat joksikin aikaa, koska pelättiin kaupunkilaisten ryhtyvän käyttämään saastunutta vettä. Tapahtuneen jälkeen altaan kansanomaisemmaksi nimitykseksi vakiintui Kolerabassängen – Kolera-allas.
Kalastajasataman ja koko Eteläsataman vesi oli vielä 1800-luvun lopulla viemäreiden saastuttamaa. Satamassa vilisi rottia. Katajanokan pohjoisrannassa oli jätelaituri, josta tuli myös likaa ja hajuja. Ulkokäymälöiden tuotteet lastattiin siellä proomuihin, jotka veivät ne maaseudulle lannoitteeksi.
Kaupungilla kerrottiin, että proomuista kipattiin yön hiljaisuudessa lastit suoraan veteen. Tämän väitettiin olevan jopa haiseva vastalause kenraalikuvernööri Bobrikovin politiikkaa vastaan.
Nykyään kolera-altaaseen liittyvänä perinteenä mainittakoon Suomen epätieteellisen seuran Jaakonpäivän kivenheitto. 1995 alkaen kolera-altaaseen on heitetty mm. silitysrauta, syväjäätynyt kivi, kosminen meteoriitti, puinen mukulakivi, laavakivi Etnasta, riimukiven puolikas, Volgan mutkan kivi ja vuolukivi.
