Kiovan kansallinen yliopisto
Wikipedia
Kiovan kansallinen yliopisto, virallisesti Taras Ševtšenkolle nimetty Kiovan kansallinen yliopisto, ukrainaksi Київський національний університет імені Тараса Шевченка, on ukrainalainen yliopisto Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa. Yliopiston tunnuslause on Utilitas, Honor et Glori. Yliopisto nimettiin alun perin pyhän Vladimirin, Vladimir Suuren mukaan, joka oli Kiovan Venäjän hallitsija 980–1015 ja joka liitti maansa lopullisesti ortodoksisen kirkon piiriin. Tunnuslauseensa ja päärakennuksensa punamustat värit yliopisto on saanut 1782 perustetun pyhän Vladimirin sotilaskunniamerkin punamustasta nauhasta.
Sisällysluettelo
|
[muokkaa] Yliopiston rakennukset ja arkkitehtuuri
Yliopistorakennuksen suunnitteli arkkitehti V. I. Beretti, ja sen toteuttamista johti hänen poikansa Alexander Beretti. Rakennuksesta piti suunnittelijan ajatuksen mukaan tulla keltainen, mutta keisarin päätöksellä siitä tuli punainen.[1] Se on rakennettu vuosina 1837–1842. Rakennuksen julkisivu on 145,68 metriä pitkä ja arkkitehtuuriltaan se on neliön muotoinen sulkien sisäänsä puutarhan, jonne pääsee pääsisäänkäynnin kautta. Päärakennuksen eteläpuolella oleva rakennus on rehtorin hallintotoimisto, rektoraatti, jossa hoidetaan opiskelijoihin ja kouluun liittyviä hallinnollisia asioita.
Yliopiston punaisen korpuksen lähellä on toinen klassista tyyliä edustava rakennus, keltainen korpus, joka aikaisemmin oli toiminut lukiona. Keltainen rakennus on 1800-luvulta, mutta se ei sisällä sisäpuutarhaa, vaan on arkkitehtuuriltaan neliön muotoinen.
Suuren opiskelijamäärän vuoksi suuri osa opiskelijoista on majoitettuna Lomonosovin kadulla kilometrien päässä lähes kaupungin keskustasta sijaitsevista rakennuksista sijaitseviin asuntoloihin, joista kuljetaan johdinautoilla yliopistolle. Yliopiston jatko-opintoja suorittavia asuu lisäksi Kosmonauttien aukion lähellä olevassa Jerevanskaja-kadulla sijaitsevassa asuntolassa.
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Kiovan keisarillinen Pyhän Vladimirin yliopisto ja Kiovan yliopisto
[muokkaa] 1833-1919
Yliopisto perustettiin 8. marraskuuta 1833 Nikolai In ukaasilla ja se aloitti toimintansa 15. kesäkuuta 1834 pyhän Vladimirin yliopiston -nimisenä. Kulttuuripoliittisena motiivina oli vastustaa Kiovan oppineiston puolalaistumista juuri Puolan kapinan 1830–1831 jälkeen. Tarpeet yliopiston perustamiseksi Ukrainaan olivat olleet olemassa, mutta sen oli pelätty muodostuvan ukrainalaisen kansallistietoisuuden keskukseksi. Koska Länsi-Ukrainassa ja myös idempänä puolaisuuteen liittyi usein katolilaisuus, liitettiin yliopiston nimeen Kiovan Venäjän idän kreikkalais-katoliseen piiriin liittänyt Kiovan Venäjän hallitsija Vladimir I Suuri. Yliopiston ensimmäiseksi rehtoriksi tuli Moskovan yliopiston professori, filologi ja historioitsija Mihail Aleksandrovits Maksimovits, venäjäksi Михаил Александрович Максимович.
Perustamisvaiheessaan yliopistolla oli 62 opiskelijaa filosofisessa tiedekunnassaan, joka jakautui historiallis-filosofiseen ja fyysillis-matemaattiseen laitokseen. 1835 perustettiin oikeustieteellinen tiedekunta ja 1847 lääketieteellinen tiedekunta. Filosofisen tiedekuntien laitoksisa tuli myöhemmin itsenäisiä tiedekuntia, missä kokoonpanossa yliopisto toimi 1920-luvulle saakka suuritta organisatorisitta muutoksitta. 1900-luvun alussa yliopiston opiskelijoiden keskuudessa vallitsi myös yhteiskunnallista radikalismia.
Ensimmäisen maailmansodan aikana yliopisto evakuoitiin vuoksiksi 1915–1916 Saratoviin, koska Ukraina oli sotatoimialuetta vaikkakaan Kiovaan eivät saksalaiset tai itävaltalaiset ennättäneet ennen Brest-Litovskin rauhan sopimukseen johtanutta hyökkäystä.
[muokkaa] 1919-1933
Yliopisto suljettiin 1918, mutta avattiin uudelleen 29. maaliskuuta 1919. Yliopiston nimi muutettiin 23. huhtikuuta 1919 Kiovan yliopistoksi. 1920 yliopisto organisoitiin uudelleen jakamalla se ylimmän kansanopetuksen Mihai Petrovits Dragomanoville nimetyksi instituutiksi, yhteiskunnallisen opetuksen instituutiksi, ammatillisen opetuksen instituutiksi sekä fysiikan, kemian ja matematiikan instituuttiin.
[muokkaa] Kiovan valtionyliopisto
[muokkaa] 1933-1941
1. tammikuuta 1933 Ukrainan sosialistisen neuvostotasavallan opetusasiainkansankomissariaatin kollegion asetuksella muodostettiin Ukrainaan valtionyliopistot, joista yksi oli Kiovan valtionyliopisto, jossa oli seitsemän tiedekuntaa. Yliopisto nimettiin Ukrainan kansallisrunoilija Taras Ševtšenkon mukaan 1939, joka oli Pietarin akatemian suoritettuaan toiminut maantieteellis-arkeologisessa komissiossa 1845–1846 yliopistolla. Ševtšenko jouduttiin erottamaan yliopiston palveluksesta Pyhän Kyrilluksen ja Metodiuksen veljeskuntaan kuulumisensan vuoksi. 1939 oli tullut kuluneeksi 125 vuotta kansallisrunoilijan syntymästä.
[muokkaa] 1942-1943
Neuvostoliiton liittymiseen toiseen maailman sotaan mennessä 1941 oli Kiovan valtionyliopisto Neuvostoliiton kolmanneksi suurin yliopisto Moskovan valtionyliopiston ja Leningradin valtionyliopiston jälkeen. Sodan aikana se yhdistettiin Harkovan valtionyliopiston kanssa Ukrainan yhdistetyksi valtionyliopistoksi, joka evakuoitiin Qyzylordaan Kazahstaniin.
[muokkaa] Kiovan yliopisto ja Kiovan kansallinen yliopisto
Yliopiston nimestä poitettiin maininta valtiollinen Ukrainan itsenäistymisen jälkeen, vaikka se rahoitukseltaan ja hallinnoltaan edelleen jatkui valtiollisena. Myöhemmin yliopisto nimitettiin kansallisessa hengessä Kiovan kansalliseksi yliopistoksi. Nykyään Kiovan kansallisella yliopistolla on lähes 20 000 opiskelijaa, 14 tiedekuntaa ja viisi instituuttia. Kiovan yliopiston klassinen päärakennus on punainen, jonka pielet ovat mustat. Lähellä yliopistolla on myös pienempi keltainen rakennus, jossa 1800-luvulla toimi lukio.
 |
Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta. Tarkennus: |
[muokkaa] Suomalaiset Kiovan yliopistossa
[muokkaa] Valtionstipendit
Suomi ja Neuvostoliitto solmivat valtiosopimuksen tieteellis-teknis-taloudellisesta yhteistyöstä, minkä seurauksena suomalaisille korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoille sekä tutkijoille avautui mahdollisuuksia opiskella neuvostoliittolaisissa korkeakouluissa, yliopistoissa ja instituuteissa. Kiova oli yksi Neuvostoliiton ulkomaisten opiskelijoiden opintojen keskuksista Leningradin ja Moskovan ohella.
Suomesta Suomen opetusministeriön stipendiaatteja Kiovan valtionyliopistoon lähetettiin lukuvuodeksi vuosittain 20, joita 15 oli kielitieteiden opiskelijoita pääasiassa Tampereen yliopistosta, mutta myös Turun yliopistosta ja Helsingin yliopistosta. Viisi paikkaa oli järjestetty suomalaisille kauppatieteiden ylioppilaille, joista yleensä yksi oli ruotsinsuomalainen ruotsalaisesta korkeakoulusta tai yliopistosta, yksi Svenska handelshögskolanista, kaksi Turun kauppakorkeakoulusta ja yksi Helsingin kauppakorkeakoulusta. Yksi vaihtoon kuuluneista on Finnarin toimitusjohtaja Jukka Hienonen. Myös tutkijavaihtoa oli mm. Tampereen yliopistosta. Tampere on Kiovan ystävyyskaupunki.
[muokkaa] Suomi-Neuvostoliitto-Seuran stipendit
Valtiostipendiaattien lisäksi myös ystävyysseura Suomi–Neuvostoliitto-Seura järjesti opiskelijoille stipendejä, jotka olivat viiden vuoden pituisia. Ensimmäinen vuosi suoritettiin valmistavassa tiedekunnassa venäjän kielen oppimiseksi ja muu aika opiskeltiin tavanomaisen opetussuunnitelman mukaan. Koska valtion stipendiaatit olivat yliopistossa vain vuoden eivätkä kokonaisen tutkinnon suorittamista varten, kutsuttiin viiden vuoden pituista stipendiä puhekielessä elinkautiseksi. Ensimmäinen vuosi vietettiin valmistavassa tiedekunnassa, missä varmistuttiin yliopisto-opinnoille riittävästä venäjän kielen taidosta.
[muokkaa] Suomen Kommunistisen Puolueen stipendit
SKP:n kautta oli myös järjestetävissä valtion stipendipaikkoja, yleensä vuodeksi Kiovan yliopiston kieli-instituuttiin ja viideksi vuotta varsinaista yliopisto-opiskelua varten. SKP:n kautta Kiovan yliopistoon meni vuosittain 5-10 opiskelijaa. Yksi SKP:n välityksellä Kiovan yliopiston kieli-instituutissa valtion stipendillä lukuvuoden opiskellut oli Kimmo Kiljunen vuonna 1970. Muiden vasemmistolaisten puolueiden kuin SKP:n välityksellä tulleita opiskelijoita Kiovan valtionyliopistossa oli runsaasti eri puolilta maailmaa. Länsimaihin kuuluvista maista kuitenkin vielä 1980-luvun lopulla lähettivät Kiovan valtionyliopistoon vain Kreikan ja Portugalin kommunistiset puolueet, ei esimerkiksi vielä verrattain vahva Italian kommunistinen puolue.
[muokkaa] Nykyään
Neuvostoliiton purkauduttua ja Ukrainan itsenäistyttyä ei enää TTT-sopimuksiin perustuva oppilasvaihto toiminut, koska TTT perustui Neuvostoliiton ja Suomen valtiollisiin sopimuksiin, joiden kansainvälis-oikeudellinen seuraajavaltio oli Venäjän federaatio. Näin ollen TTT ja Neuvostoliitosta johtunut opiskelijavaihto ei enää sitonut itsenäistynyttä Ukrainaa, vaan vaihtoa suoritetaan muin keinoin. Myös Suomi-Neuvostoliitto-Seura pelkistyi Suomen ja Venäjän kansojen ystävyysjärjestöksi, minkä vuoksi kansalaisjärjestöyhteydet Ukrainaan heikkenivät. Tampereen kaupungissa kuitenkin perustettiin Ukrainan ystävyyskaupunkisuhteita varten Ukraina-seura, koska Tampere on Kiovan ystävyyskaupunki. Sama toistui Lahdessa, jonka ystävyyskaupunki on Zaporižžja.
Tampereen yliopistosta joitain opiskelijoita käy ulkomaalaisille suunnatun venäjän kielen opetuksen laitoksella opiskelemassa joinain vuosina. Laitoksella on markkinaehtoisesti opiskelemassa mm. iranilaisia ja kiinalaisia.
[muokkaa] Kuuluisia oppilaita
- Mihail Bulgakov, kirjailija, Saatana saapuu Moskovaan-kirjan kirjoittaja
[muokkaa] Muuta
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kyiv University (englanniksi)
