Keynesiläinen taloustiede

Wikipedia

Keynesiläinen taloustiede on taloustieteen haara, joka lähtee kokonaiskysynnän vähyydestä syynä taantumiin. Sen mukaan valtion tulee lisätä kysyntää tasoittaakseen suhdannevaihtelua ja saadakseen talouden uudelleen käyntiin. Keynesiläisen taloustieteen voidaan katsoa kannattavan sekataloutta.

John Maynard Keynesin perusteesi oli, että uusklassinen taloustiede on erityistapaus tilanteesta, jossa vallitsee täystyöllisyys. Markkinoiden toiminta on Keynesin mukaan liian kaukana täydellisestä, jonka vuoksi suhdannevaihtelua tulee tasoittaa. Tällöin taantumia voidaan tasoittaa ja ehkäistä työttömyyttä. Uusklassisen mallin mukaan valtion kulutus kuitenkin laskee kokonaiselintasoa pidemmällä aikavälillä. Keynes kuitenkin ajatteli, että valtion tulee puuttua lyhyen aikavälin ongelmiin, koska tasapainoon päätyminen kestää liian kauan. Keynes totesikin, että on turha odottaa, koska "pidemmällä aikavälillä olemme kaikki kuolleet".

Keynesin ajattelu pyrittiin palauttamaan osaksi perinteisempää taloustiedettä. Tärkeässä roolissa oli etenkin John Hicks, joka kehitti 1930-luvulla keynesiläisen teorian keskeisen näkemyksen kuvaavan IS-LM -mallin. Tästä muodostui varsinainen keynesiläinen taloustiede, joka hallitsi 1970-luvulle asti. Tosin Hicks julkaisi 1980-luvulla artikkelin, jossa hän väitti, että oli aikaisemmassa työssään jättänyt pois joitain Keynesin tärkeimpiä ajatuksia, etenkin liittyen epävarmuuden huomioon ottamiseen.

Keynesiläisiä teemoja on edelleen mukana makrotaloudellisessa tutkimuksessa. Nykyään merkittävässä asemassa olevat uuskeynesiläiset pyrkivät rakentamaan malleilleen mikrotaloudelliset perusteet, mutta painottavat analyysissaan keynesiläisittäin esimerkiksi hinta- ja palkkajäykkyyttä. Pienempi ryhmä ovat jälkikeynesiläiset, jotka taas kritisoivat keynesiläisyyttä ja uusklassista taloustiedettä Keynesin ajattelun keskeisten piirteiden laiminlyömisestä.