Keskuspaikkateoria

Wikipedia

Walter Christallerin teorian mukaan asutuskeskukset koostavat hierarkian, jossa suuri asutuskeskus toimii aina kuuden pienemmän keskuksena.

Keskuspaikkateoria on Walter Christallerin luoma teoria, joka kuvaa kaavamaisesti asutuskeskusten muodostaman verkon rakenteen. Kaupungit ovat teorian mukaan hallintakeskuksia, markkinapaikkoja ja liikenteen solmukohtia. Suuri keskus hallitsee pienempiä keskuksia suurella voimalla. Se myös kerää liikennettä ja markkinoita pienemmiltä keskuksilta, koska sieltä saa tavaroita ja palveluita, joita ei pienemmistä keskuksista saa. Teoria olettaa kuusikulmaisen asutuskeskusten verkon, jossa keskukset ovat yhtä etäällä toisistaan. Liikenneverkko suurten keskusten välillä on kolmioverkko. Jokainen asutuskeskus hallitsee kuusikulmion muotoista aluetta.

[muokkaa] Christallerin teoria

Kun asutuskeskusten vaikutusalueet puristuvat yhteen niiden kasvaessa, syntyy kuusikulmioverkko.

Christallerin verkko.

Christallerin teoria on äärimmilleen yksinkertaistettu malli, eikä tee oletuksia suurten ja pienten asutuskeskusten kokoeroista. Teoria olettaa kaikkien ihmisten osto- ja liikennekäyttäytymisen samaksi, ja alueen, jossa luonnonvarat ovat samoja. Jokaista suurta asutuskeskusta ympäröi tasavälein kuusi pienempää asutuskeskusta, eli suurta pääkeskusta ympäröi 6 pienempää alikeskusta. Keskukset ovat kolmiomaisessa liikenneyhteyksien koostamassa verkossa. Keskustan vaikutusalue on kuusikulmiomainen. Tämä on syntynyt keskusten alkuaan ympyrämäisten vaikutusalueiden puristuttua yhteen, kun keskuksia on tullut lisää. Käytännössä kolmiomaista verkkoa ei yleensä esiinny, kerran synnyttyään keskukset eivät voi siirtyillä teorian vaatimille "parhaille mahdollisille" paikoille, missä etäisyydet kaikkiin naapurikeskuksiin ovat samoja. Myös suuren keskuksen hallitsemien pienten keskusten määrä vaihtelee.

Pääkeskuksessa on enemmän palveluja kuin pienemmissä keskuksissa, ja siksi ihmiset asioivat joskus suuremmissa keskuksissa. Pääkeskuksella on suuri vetovoima, joka vie tietyn osan alikeskuksesta lähtevästä liikenteestä, kaupankäynnistä jne. Kaupankäyntiä ja liikennettä tapahtuu tietenkin myös alikeskusten välillä. Tämän mukaan kaavamaisesti esim. kaupunkia ympäröi 6 kirkonkylää, ja kirkonkylää 6 pientä kylää. Malli olettaa ainakin kolmen kokoisia suuria keskuksia ja apukeskuksia.

[muokkaa] Markkinaperiaate

Markkinaperiaate K=3, suuri asutuskeskus kaappaa 1/3 pienen markkinoista ja kerää itselleen niistä 2 pistettä, ja omaa itse 1 pisteen, joten K=1

Markkinaperiaatteen mukaan suuri asutuskeskus vie 1/3 pienen asutuskeskuksen markkinoista, koska pienen markkinakeskuksen naapurissa on kolme suurta markkinakeskusta, tässä ei oteta huomioon kolmea pientä keskusta.^[1]Keskuksen markkinat merkitään 1:llä. Näin voidaan laskea luku K. K=6*1/3+1 eli K=3

[muokkaa] Liikenneperiaate

Liikenneperiaate K=4, suuri asutuskeskus kaappaa 1/2 pienen liikenteestä.

Liikenneperiaatteessa suuri asutuskeskus vie 1/2 pienen asutuskeskuksen liikenteestä, eli K=1+1/2×6 eli K=4. Tämä sen takia, että liikenteen välikohdasta lähtee kaksi tietä.^[1]

[muokkaa] Hallintaperiaate

Hallinta K=7, suuri asutuskeskus hallitsee pieniä asutuskeskuksia täydellä teholla.

Hallintaperiaatteessa suuri keskus hallitsee kaikkia muita, eli K=1+6×1 K=7.

[muokkaa] Predin keskusmalli

Predin mallin mukaan eri alikeskusten välillä voi olla suuria vuorovaikutussuhteita, koska eri alikeskukset tuottavat erilaisia palveluita.^[2]

[muokkaa] Teorian kritiikkiä

Teoria kuvaa hyvin maatalouden pohjalta syntyvän asutuskuvion rakenteen. Se kuvaa huonosti teollista tai jälkiteollista ympäristöä. Teoria ei ota huomioon ajallista muutosta, joka on ominaista ihmisasutukselle väkiluvun kasvun. Ilmaston muutokset ja maaperän muutokset muuttavat dramaattisesti ihmisten elinoloja. Se ohittaa joitain asioita, muun muassa kaivostoiminnan synnyttämät kaupungit. Monilla alueilla asutuskeskustan jakauma riippuu luonnonvaroista. Asutus on tiheintä siellä, missä on eniten maaperän ravinteita ja muuten suotuisat olot viljan kasvatukselle.

[muokkaa] Kaupunkien välisestä liikenteestä

Suuria asutuskeskuksia on huomattavasti vähemmän kuin pieniä. Kahden kaupungin välisen liikenteen määrä riippuu siitä, miten kaukana asutuskeskukset ovat, ja myös siitä, miten suuria asutuskeskukset ovat. Kahden suuren asutuskeskuksen välillä tapahtuu enemmän liikennettä kuin suuren ja pienen, tai vielä enemmän kuin kahden pienen. Kahden lähellä olevan keskuksen välillä liikennöidään usein, kaukana olevien harvemmin.

Niinpä liikenteen määrä kaupunkien välillä voidaan laskea kaavasta^[3]

$T_{ab}=K* \frac{p_a^{\alpha}*p_b^{\beta} }{d^{\delta}}$

Missä

K vakio
Tab=Liikenne kaupunkien välillä aikayksikköä kohden
Pa,Pb= Kaupunkien a ja b väkiluvut
α, β eksoponentit väkiluvuille, monesti 1
d kaupunkien etäisyys
δ kaupunkien etäisyyden eksponentti, välillä 1–2

Kaavan yksinkertaisempi muoto on

$T_{ab}=K*\frac{Pa*Pb}{d}$

, jos eksoponentit ovat ykkösiä. Näin ollen kaupunkien väline liikenne on kaupunkien väkiluvut kerrottuina keskenään, ja jaettuna kaupunkien välisellä etäisyydellä, ja kerrottuna kertoimella.

[muokkaa] Lähteet

↑ ^1,0 ^1,1 Analisi spaziale Viitattu 15.10.2007. (italiaksi)
↑ Urban Hierarchy Jean-Paul Rodrigue. Viitattu 15.10.2007. (englanniksi)
↑ Principi generali dell’economia urbana Viitattu 15.10.2007. (italiaksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Keskuspaikkateoria.

Luokka: Kaupunkimaantiede

See also ebooksgratis.com: no banners, no cookies, totally FREE.