Keltajalkaviklo
Wikipedia
| Keltajalkaviklo | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Tringa flavipes (Gmelin, 1789) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Keltajalkaviklo Wikispeciesissä |
Keltajalkaviklo (Tringa flavipes) on Eurooppaan harvoin eksyvä keskikokoinen kahlaajalintu. Suomessa se on nähty vuonna 1978 Oulussa, toukokuun puolivälissä 2006 Köyliössä sekä kesäkuun alussa 2008 Lempäälässä. Lajin nimesi Johann Friedrich Gmelin 1789.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Pituus on 24 cm, paino 50–110 g. Linnulla on pitkät keltaiset jalat ja pitkä ohut tumma suunnilleen pään pituinen nokka. Vartalo on harmaanruskea päältä ja vaalea alta, niskassa ja rinnassa on tummmia raitoja. Pyrstö on valkoinen.
[muokkaa] Levinneisyys
Pesii Alaskassa ja Kanadassa. Maailman populaation koko on 300 000–800 000 yksilöä. Lajin kanta on elinvoimainen. Talvehtii Meksikonlahden rannalla ja Etelä-Amerikassa. Harhautuu joskus muuttomatkoillaan Eurooppaan.
[muokkaa] Elinympäristö
Ruohostoiset niityt ja suot, harvapensaikkoiset avoimet metsät.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pesä maassa esim. puun tyvellä tai pensaan suojassa, tavallisesti lähellä vettä. Munia on 3 tai 4 ja haudonta-aika on 22-23 vrk.
[muokkaa] Ravinto
Liejussa elävät selkärangattomat, madot ja nilviäiset.
[muokkaa] Lähteet
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
- IUCN
- Rariteettikomitea
- [1]
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Vuorjoki, Arto 1979: Keltajalkaviklo Tringa flavipes* ensi kertaa Suomessa. - Lintumies 4.1979 s. 186-187. LYL.
