Kankkulan kaivolla (elokuva)
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
|
|
|
| Ohjaaja | Aarne Tarkas T.J. Särkkä |
| Käsikirjoittaja | Reino Helismaa Antero Alpola Aune Ala-Tuuhonen |
| Tuottaja | T.J. Särkkä |
| Pääosat | Oke Tuuri Ismo Kallio Leni Katajakoski Hannes Häyrinen Kauko Kokkonen Jalmari Rinne Siiri Angerkoski Eemeli |
|
|
|
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomen Filmiteollisuus |
| Ensi-ilta | 1960 |
| Kesto | 97 min |
| Kieli | Suomi |
| Ikäraja | Suomessa S |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
Kankkulan kaivolla on T.J. Särkän ja Aarne Tarkaksen ohjaama elokuva vuodelta 1960, jonka tuotti Suomen Filmiteollisuus.
Elokuva perustuu Yleisradion suosittuun radiohupailuun Kankkulan kaivolla, jota esitettiin radiossa vuosina 1957 - 70. Elokuva on tuon ajan SF-tyyliin nopeasti ja halvalla tehty. Eräät elokuvakriitikot ovat kutsuneet vuotta 1960 "suomalaisen elokuvan vuodeksi nolla" ja "Kankkulan kaivolla"-elokuvaa yhdeksi sen pohjanoteerauksista, tosin tämän tyylin elokuvat teilattiin sanomalehdistön kritiikissä aina tuohon aikaan.
Radiosarjan loivat, käsikirjoittivat ja ohjasivat radiolle Antero Alpola ja Aune Ala-Tuuhonen. Elokuvaversion on käsikirjoittanut Reino Helismaa. Radiosarjan käsikirjoittajat eivät osallistuneet elokuvan tekemiseen ja tiettävästi he pitivät lopputulosta hirveänä.
Käsikirjoitus noudattelee melko uskollisesti alkuperäistä ideaa mm. Tippavaaran isännän kohdalla, jonka puheet tahtovat kääntyä kerta toisensa jälkeen vihjailuun pontikan keittämisestä. Tarina on komedia, jossa alkuperäisiä radiosketsejä on sidottu yhteen romanttisella juonella (nuori nimismies, jonka pitäisi käräyttää Tippavaaran isäntä pontikankeitosta, rakastuu tämän tyttärentyttärentyttäreen) ja Pumppu-Veikkojen musiikkiesityksillä.
Radiotoimittaja Hannes Häyrinen (tunnettu radiosarjassa "Speakerinä", jota termiä ei kuitenkaan elokuvassa lainkaan käytetä), Oke Tuuri Tippavaaran isäntänä ja Kauko Kokkonen yleismies Jantusena uusivat radioroolinsa. Neulasen Mantaa esittää Eija Inkerin sijasta Siiri Angerkoski ja Sylfred Huilaa Mauno Hyvösen sijasta Kaarlo Wilska. Koomikko Eemeli näyttelee kauppias Romppasta, joka radiohupailuissa mainitaan usein mutta ei koskaan itse esiinny niissä. Ismo Kallio nuorena nimismiehenä, Leni Katajakoski Leena Tippavaarana sekä Jalmari Rinne vanhana nimismiehenä ovat elokuvaa varten kehitettyjä hahmoja. Radiohupailun Mai-Britt Heljon esittämä Synnove Pulloa ei esiinny elokuvassa lainkaan. Taustarooleissa mm. Toivo Mäkelä, Aarne Laine ja Armas Jokio. Assi Nortialla hieman suurempi rooli mustalaisnaisena.
[muokkaa] Juoni
Elokuvan alussa Hannes Häyrisen esittämä radiotoimittaja saapuu juuri ennen juhannusta linja-autolla Kankkulan kylän luo tehdäkseen ohjelmaa seudulta. Radiotoimittaja, joka on pukeutunut hienosti, puhuu mahdollisimman puhdasta kirjakieltä, koska elokuvassa irvaillaan sen aikaista jäykkää esiintymistä julkisuudessa.
Linja-auto ei vie häntä perille asti, vaan Kankkulan kylään saapuu yleismies-Jantunen puskabussillaan noutamaan matkalaisia. Kankkulan kylässä, Romppasen kioskilla, on juuri alkamassa "show", joka aloittaa laulujen ketjun läpi elokuvan. Radiotoimittaja kertoi magnetofonilleen tulevan radio-ohjelman sisältöä. Samalla hän toimii elokuvan kertojana kuvaten kylän tapahtumia ja sen asukkaita.
Jantusen lähtiessä viemään Tippavaaraan vesiputkia ja tavanomaista viikoittaista kymmenen ruisjauhosäkin tilausta radiotoimittaja lähtee mukaan. Tätä säestää tietysti radiokuunnelman "Pitkä matka on Tippavaaraan" -laulu.
Hän vierailee myös Tippavaaran vanhanisännän tuvassa, jossa tämä ikämies esittelee tiluksiaan kartalta ja miltei paljastaa pitkän iän salaisuuden. Katsojia hauskuutetaan arvailemaan mitä se mahtaa olla. Kankkulan kaivollakin puhutaan nuoruuden lähteestä. Seudulla on kolme vesistöä, joiden nimiä yhdistävät viittaukset alkoholiin.
Paikkakunnan vanha nimismies arvelee Tippavaaran isännän keittelevän pontikkaa ja etsii tämän tehdasta pitkin metsiä. Lopussa keittopaikka paljastuukin, mutta selviää että isäntä onkin tuottanut pontikan sijasta Atomitärpättiä. Tämän lisäksi Tippavaaralla on Rohjus-niminen ohjuksentorjuntalaite.
Lähtiessään Tippavaarasta radiotoimittaja saa mukaansa pullon kirkasta, joka kuitenkin paljastuu radiotoimittajan palattua matkustajakotiin kirkkaaksi vedeksi. Sen pitemmälle 1950-luvun lopun radiohupailussa tai siitä tehdyssä elokuvassa ei voitu mennä esitysluvan peruuntumisen pelossa.
Eemeli laulaa aika-ajoin ja iltamissa esiintyy muitakin 1960-luvun alun viihdyttäjiä. Juhannusjuhlilla laulaa Auvo Nuotio Pumppuveikkojen soittaessa taustalla. Esa Saario esittää joko dubattuna tai omalla äänellään useita laulajia, mm. Tapio Rautavaara, Lännen Lokari ja Georg Ots.
Lopussa Tippavaaran vanha isäntä vie vanhan vallesmannin tehtaalleen, jossa tehdään atomitärpättiä eikä pontikkaa. Ainakin tuolloin, aiemmasta ei ole niin varmaa.
